Hyvinvointialue uusii palveluverkkoaan myös piilossa – esimerkkinä case Tähtelä

Hyvinvointialueen palveluverkkoselvitys on nyt kuukauden ajan lausunnolla – ja se ymmärrettävästi on herättänyt kunnissa erilaisia tunteita, kun puolet Keski-Suomen kunnista olisi esityksessä esimerkiksi jäämässä ilman omaa terveyskeskusta.

Lisää hämmennystä herättää se, että ilmi on nyt tullut, että julkisesti esille tuodun palveluverkkoselvityksen ohella tehdään asukkaille, asiakkaille, henkilöstölle sekä kunnille yllätyksenä myös muita pienempiä ja suurempia palvelukohteiden muutoksia niiden palvelujen suhteen, mitä ei erikseen mainita palveluverkkoselvityksessä – ja muutoksia tehdään osin myös palveluverkkoselvityksen vastaisesti. Tästä esimerkkinä nyt Tähtelä-case.

Hankasalmella reilu viikko sitten perjantaina alkoi kuulua huhua – ja siis juuri silloin, kun palveluverkkoselvitys vasta tuli lausunnolle – että Aseman Tähtelän lyhytaikaisen palveluasumisen yksikön toiminta loppuu kokonaan. Itse rauhoittelin huhuja – luottaen hyvinvointialueen toimintaan – kertoen, että lyhytaikaista palveluasumista ei nyt käsitellä hyvinvointialueen palveluverkkotyön ensimmäisessä vaiheessa, eikä siis Tähtelän toiminta ainakaan nyt ja nopeasti kokonaan ole loppumassa.

Kunnanjohtajana kerroin ja kuvasin Tähtelän vieressä sijaitsevan Metsätähden palvelutalon, jossa nyt on ympärivuorokautista asumista, toimintaa esitettävän palveluverkkoselvityksessä muutettavaksi yhteisöllisen asumisen kohteeksi. Jälkikäteen on helppo sanoa, että itsenipä nolasin, kun hyvinvointialueeseen luotin. Toista kertaa en tästä syystä aio itseäni nolata.

Viime viikon aikana alkoivat huhut sitten nimittäin vain kasvaa ja selvisi oikeasti, että Tähtelän palveluyksikköä ollaan jo asteittain käytännössäkin tyhjentämässä. Laitoin viikko sitten tiistaina kysymystä asiasta Tuija Koivistolle, hyvinvointialueen koti- ja asumispalvelujen vastuualuejohtajalle, mutta hän ehti – Teams-kokouksiltaan – vastaamaan minulle vasta juuri ennen viikonloppua ensimmäisen kerran. Ja sitten asiaan perehdyttyään vasta eilen paremmin – silloinkin toki sähköpostilla, ettei turhaa vuorovaikutusta ja tarkentavia kysymyksiä pääse syntymään.

Odotellessamme vanhuspalvelujohdon vastauksia saimme kuitenkin itse kunnassa jo selvitettyä, että Tähtelän ja Metsätähden palvelukohteisiin nyt kiireellä tehtävästä palvelurakenteen muutoksesta tieto oli tullut henkilöstöllekin vasta juuri viime viikolla. Ja viime viikon lopulla aikataulu oli tarkentunut. Eilen alettiin Tähtelää jo tyhjentää kahden asukkaan verran, kun Metsätähdestä oli vapautunut huone – ja vaiheittain toukokuun loppuun mennessä muutos viedään loppuun. Koko Tähtelän toiminta on tarkoitus ajaa alas.

Hyvinvointialueen koti- ja asumispalvelujen vastuualuejohtaja eilen kuvasi tätä prosessia sähköpostissaan minulle selvitystyöksi. Hyvinvointialueelle on siis vain selvitystyötä, jos kokonainen Tähtelän lyhytaikaisen asumisen yksikkö – toki pieni – lakkautetaan, ja sen paikat joko siirretään Metsätahden palvelutaloon tai jakoperiaatteella kunnan muihinkin palvelutaloihin, joiden ympärivuorokautisen asumisen paikat vähenevät sitten muutoksen myötä.

Tällöin hyvinvointialueen palvelujen kuvaus, johon Hankasalmen kunnan palveluverkkoselvityksen kohdalla tulisi lausua, on myös palveluverkkoselvityksessä kuvattu väärin. Meillä on jo nyt eilisen jälkeen vähemmän ympärivuorokautisen palveluasumisen paikkoja, kuin palveluverkkoselvityksessä kuvataan – ja ennen kuin lausuntoaika palveluverkkoselvityksestä päättyy, on tilanne muuttunut vielä selkeämmin.

Lyhytaikaisen asumisen muutos viedään Hankasalmella läpi kiireellä, melko piilossa ja osin päällekkäin sekä ristiin palveluverkkouudistuksen kanssa. Palveluverkkoselvityksessä ei mitenkään tuoda esiin, että johonkin tai kaikkiin nykyisen ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikköihin tulisi lyhytaikaisen asumisen paikkoja – vaikka muutos tähän on jo tällä viikolla konkreettisesti osin toteutunut ja jatkuu läpi kevään. Perjantaina puhelimessa vanhuspalvelujen johtaja ei vielä edes myöntänyt muutoksen olevan käynnissä, vaikka eilen jo ensimmäiset asukkaat siirtyivät. Aikamoista!

Niin kiire hyvinvointialueella tuntuu asian kanssa olevan, että nykyisen työpaikkansa menettämässä olevien työntekijöiden kuuleminenkin asian kohdalla meinasi yhteistoimintalain ehtojen mukaisesti unohtua. Vasta henkilöstön otettua yhteyttä ammattiliittoon saatiin aikaiseksi normaali kuulemismenettely tämän kuun aikana, kun muutosta jo toteutetaan. Henkilöstön saatavuudesta vanhuspalveluihin kun on ollut suuri haaste, niin tällainen toiminta ei tilannetta ehkä paranna. Hankasalmella henkilöstömitoitukset ja vanhusten palvelut muutoinkin olivat aidosti hyvässä tilassa ennen hyvinvointialueen toiminnan alkua – nyt pahoin pelkään, että muutosta parempaan ei palvelujen laadun, määrän eikä henkilöstön pysyvyyden ja saatavuuden kohdalla ainakaan ole näkyvissä.

Tähtelän lakkauttamiselle voi olla hyvät perusteet – ainakin taloudellisesti, ehkä toiminnallisestikin – siihen en sinällään ota kantaa. Mutta kun hyvinvointialue maksaa kiinteistöstä vuokraa vuoden 2025 loppuun saakka ja juuri nyt kunnissa vasta tutustutaan laajaan palveluverkkoselvitykseen ja annetaan siitä lausuntoja. Niin on erittäin outoa, että saman aikaisesti palveluverkkoa jo rukataan salassa ja kiireellä ja niin, ettei mitään päätöksiä ja niiden perusteita ainakaan koti- ja asumispalvelujen vastuualuejohtajalla ole tehdyistä ratkaisuista esittää.

Tästä voinee vetää sen johtopäätöksen, että kaikki vanhusten asumispalvelumuodot, joita ei erikseen nyt lausunnolla olevassa palveluverkkoselvityksessä käsitellä ainakin ovat kaiken aikaa ympäri maakunnan mahdollisten muutosten kohteena milloin tahansa. Samoin muutosten kohteena voivat kaiketi olla myös sitten hammashoito, vammaispalvelut, sosiaalityö, lastensuojelu, perhetyö, neuvolat yms. palveluyksiköt – eli Tähtelä-case on varoitus siitä, että kaikki mitä ei erikseen mainita palveluverkkoselvityksessä voi olla jopa selvityksessä selvästi mainittuja kohteita nopeammin muutosten kohteena.

Kunnanjohtajakokouksessa olemme hyvinvointialueelle esittäneet toiveena, että saisimme kuntiin ajoissa tietoja ja perusteluja palvelujen muutoksista kuntamme alueella, ettei meidän lehdistä tarvitsisi niistä lukea. Ja, että meillä olisi mahdollisuus näkemys muutoksista lausua, vaikka päätösvalta toki on hyvinvointialueella. Me kunnanjohtajat ajattelimme toki silloin niin, että saisimme tietoja ennen mediaa ja lopullisia päätöksiä. Keski-Suomen hyvinvointialue näköjään käsitti kuitenkin homman toisin. Hyvinvointialue ei siis enää – ainakaan aina – muutoksista tiedota ketään, vaan muutokset saavat sitten mieluusti tulla niin kunnille kuin mediallekin – osin henkilöstöllekin – täysin yllätyksenä.

Yllätyksenä taitaa osa muutoksista tulla myös hyvinvointialueen päätöksentekijöille, kun ei kaikista muutoksista nyt turhaan mitään päätöksiäkään haeta. Tehdään ennemmin selvitystyötä (kuten Tähtelän kohdalla), jonka kautta joku talo vain sitten siellä täällä ilman turhaa hammastenkiristelyä tyhjenee. Nopeampaa, helpompaa ja mutkattomampaahan se niin on – luottamusta sillä ei kyllä kaikkiin sidosryhmiin päin synnytetä.   

En osaa sanoa, enkä tiedä – kuinka perusteltu palvelumuutos Tähtelän lakkauttaminen on. Mutta sen osaan sanoa, että prosessi tämän pienen yksikön kohdalla on ollut luokaton. Enkä itse ainakaan enää oikein tiedä, mihin lausun, kun palveluverkkoselvitykseen ja etenkin siihen kirjoittamattomiin asioihin lausuntoa laadin. Se nyt ainakin Hankasalmen lausunnossa tulee lukemaan, että avoimuudessa, vuorovaikutuksessa ja kuntien kuulemisessa hyvinvointialueella on kohtuullisen paljon kehitettävää.

kunnanjohtaja Matti Mäkinen

Hyvinvointialueen palveluverkkoesitys on vasta valmistumassa

Korviini on kantautunut, että kunnassa liikkuu erilaisia huhuja terveyskeskuksesta ja muistakin sotepalveluista ja niiden tulevaisuudesta Hankasalmella. Siksi kirjoitan tämän blogin kertoakseni, että ne kaikki ”tiedot” muutoksista ovat tässä vaiheessa vielä oikeasti vain huhuja ja todennäköisesti vailla mitään varsinaista oikeaa tietopohjaa.

Vielä ei nimittäin sote-palvelujen palveluverkosta Keski-Suomessa ole tehty päätöksiä – vielä ei ole julkaistu yhtään valmisteltua esitystäkään hyvinvointialueen palveluverkkoratkaisuista. Mutta koko Keski-Suomen osalta koko sotepalveluverkkoa tarkastellaan hyvinvointialueella ja siitä saadaan ihan lähitulevaisuudessa useampikin vaihtoehto lausuttavaksi. Kunnat pääsevät kertomaan valmistelusta siis näkökantansa ja kesään mennessä Keski-Suomen hyvinvointialue tekee päätöksiä.

Eli prosessi etenee alustavasti niin, että koko Keski-Suomea koskeva palveluverkkoesitys siten, että siinä on kolme vaihtoehtoista mallia, valmistuu tiistaihin 20.2.2024 mennessä – silloin se on hyvinvointialueen aluehallituksen käsittelyssä.

Tämän hetken tiedon mukaan keskiviikkona 21.2. esityksestä tulee julkinen – se toki riippuu siitä, ovatko vaihtoehdot valmiina ja mitä aluehallitus esityksistä päättää. 

Alustavasti on kuitenkin jo sovittu, että 22.2. torstaina luonnoksista on kunnanjohtajien ja hyvinvointialueen johdon yhteinen työpaja, jossa eri vaihtoehtoja perustellaan kunnille.

Siitä alkaa kuukauden lausuntoaika ja lausuntojen perusteella valmistellaan hyvinvointialueella palveluverkosta lopullinen esitys, jota kaikkien kuntien kuntakokous yhdessä hyvinvointialueen johdon kanssa käsittelee huhtikuussa ennen hyvinvointialueen varsinaista päätöksentekoa.

Huoli ja epävarmuus on ymmärrettävää ja siksi huhujakin syntyy. Sote-palveluille voi siis tulevaisuudessa tapahtua paljonkin – isoja tai pienempiä muutoksia eri puolella Keski-Suomea tullaan näkemään. Hyvinvointialueiden talous on isoissa haasteissa koko Suomessa. Se oikeasti on keskeisin syy, miksi Keski-Suomen hyvinvointialuekin on käynnistänyt palveluverkkoselvityksen nyt, kun lain edellyttämä hyvinvointialueen uudistusvaiheen 3+1 vuoden vuokra-aika kuntien kanssa sotekiinteistöjen kohdalla on umpeutumassa. Muilla hyvinvointialueilla on tehty sama selvitystyö tai tullaan tekemään lähitulevaisuudessa.

Lähtökohtaisesti kukaan muu kuin hyvinvointialueen valmistelijat eivät kuitenkaan tällä hetkellä tiedä tulossa olevia esityksiä. Viime vuoden aikana kuntien sotekiinteistöihin on tehty katselmukset ja Hankasalmen kohdalla kiinteistöt olivat erittäin hyvässä tai vähintään tyydyttävässä kunnossa. Monitoimitalon perhekeskuksen tilat arvioitiin peruskorjausta vaativien kiinteistöjen joukkoon, mutta arvio senkin suhteen oli väärä. Tilat ovat hyvässä kunnossa. Terveyskeskus taas on tilana erinomaisessa kunnossa, kun nimenomaan huhuja terveyspalvelujen jatkossa on nähtävästi liikkunut.

Tilojen kunto ei palveluverkkoa tokikaan yksin ratkaise ja siksi hyvinvointialue on oman valmistelunsa ohella pitänyt kaikkien kuntien kanssa neuvottelukokouksen, jossa he ovat kuulleet kyseisen kunnan näkemyksen palvelutarpeesta ja sen perusteista jatkoa ajatellen.

Hankasalmella olemme peruskorjanneet kiinteistöjä ja terveyskeskuksen kiinteistö on siis aivan uusi.  Olemme pyrkineet ennalta osoittamaan olevamme vastuullinen ja luotettava vuokranantaja hyvinvointialueelle. Palvelutarpeemme terveys- ja vanhuspalveluissa on suuri. Jyväskylän seudulle, johon Hankasalmikin kuuluu, henkilöstön rekrytoiminen on helpompaa, kuin muualle Keski-Suomessa, joten henkilöstövajeesta eivät palvelumme kärsi. Etäisyys JKL:ään on meiltä runsaasti palveluja käyttäville kuntalaisille suuri haaste, kun joukkoliikennekin toimii rajallisesti Hankasalmelta Jyväskylään. Varmaa ei kuitenkaan mikään ole Hankasalmenkaan palvelujen osalta – mutta Hankasalmen tilanne ja tarpeet ovat hyvin hyvinvointialueen valmistelijoilla tiedossa.

Huhuja liikkuu siis nähtävästi paljon – osa niistä palveluverkkoesityksen eri vaihtoehdoissa varmasti tulee olemaan esillä. Tällähetkellä tiedossa on kuitenkin vain se, että palveluverkkoratkaisujen valmistelu on loppusuoralla ja pian se tulee oikeasti tietoon ja kommentoitavaksi. Tiedossa on sekin, että nyt syntyvä ratkaisu hyvinvointialueella ei ole myöskään lopullinen, mutta on toki sitten ratkaisu joksikin aikaa tulevaisuuteen.

Kunnassa pyrimme vahvoilla ja perusteluilla argumentoinnilla vaikuttamaan siihen, että hankasalmelaisille olisi jatkossakin tarjolla mahdollisimman hyvät sotepalvelut. Uskomme, että hyvinvointialuekin etsii mahdollisimman hyviä ratkaisuja. Ensi viikon lopulla pääsemme ratkaisuvaihtoehtoja pohtimaan.

Matti Mäkinen

kunnanjohtaja 

Johdanto

Tämä blogi ja etenkin sen liitteenä oleva kalvosarja valtionosuuksista pyrkii osoittamaan, että valtionosuusjärjestelmä on pakko uusia. Muuten kunnat ovat paitsi täysin eriarvoisessa asemassa keskenään – niin ennen kaikkea osa niistä ei pysty enää turvaamaan esimerkiksi sivistyspalveluja tulevaisuudessa. Tämä tilanne toteutuu niin Keski-Suomessa, kuin koko maassa.

En kirjoita vain Hankasalmen näkökulmasta – vaan ennen kaikkea tarkastelen koko Keski-Suomea esimerkeissäni – ja vähän sitten koko maatakin. Tarkastelen myös vain lopputulosta, eli miten raha jakautuu nykyisessä järjestelmässä, niinkin blogista tulee pitkä. Kuntien välillä ymmärrettävästi on aiheellisiakin eroja, mutta yhtä varmasti koko valtionosuusjärjestelmä on karannut nyt kaikkien käsistä ja on epäoikeudenmukainenkin.

Sanna Lehtonen Kuntaliitosta kiteyttää nykyisen valtionosuusrahoituksen rakenteen hyvin seuraavassa kuvassa:

Kokonaisuudessaan valtionosuusjärjestelmän tavoitteena ainakin pitäisi olla kuntien vastuulla olevien julkisten palvelujen saatavuuden varmistaminen tasaisesti koko maassa siten, että kansalaiset voivat saada tietyn tasoiset peruspalvelut asuinpaikastaan riippumatta kohtuullisella verorasituksella – tämä kyseinen tavoite ei todellakaan enää toteudu nykyisellä järjestelmällä hyvinvointialueuudistuksen rahoitusmallin luomisen jälkeen.

Tämä blogini on vain pintaraapaisu asiakokonaisuuteen. Loistavaa kuitenkin on, että kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen on asettanut kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän uudistuksen valmistelua varten valmisteluryhmän toimikaudelle 31.8.2023-31.12.2025. Se osoittaa maan hallituksen oivaltaneen jo hallitusneuvotteluvaiheessa valtionosuusjärjestelmän olevan rikki.

Etenen uudistustarpeen pohdinnassa tässä blogissa neljän otsikon kautta

1. Miksi valtionosuusjärjestelmä on epäoikeudenmukainen?
2. Miksi valtionosuusjärjestelmän uusiminen on sitten niin hankalaa – lähes mahdotonta?
3. Millä aikataululla uudistus etenee?
4. Miten itse menisin uudistuksen kohdalla eteenpäin?

Jollette jaksa lukea blogiani –  niin selailkaa edes tätä sen liitteenä olevaa kalvosarjaa.

(kalvosarjani luvut pohjautuvat kuntien valtionosuuksien 2024 alustaviin määriin lokakuun tilanteessa – suhteet lukujen kohdalla ja kuntien välillä eivät juurikaan ole muuttuneet, nyt kun joulukuussa on vahvistettu lopulliset valtionosuudet ensi vuodelle. Päivitän kalvosarjani joululomalla lopullisiin lukuihin – kalvosarja on siis kuitenkin nytkin hyvin kelvollinen kuvaamaan tilannetta) 

1. Miksi valtionosuusjärjestelmä on epäoikeudenmukainen?

Blogini liitteenä oleva kalvosarja kuvaa mielestäni kattavasti 2024 alusta voimassa olevan järjestelmän epäoikeudenmukaisuutta. Poimitaan tuosta kalvosarjasta yksi esimerkki osoittamaan Keski-Suomen kuntien välisiä eroja valtionosuusjärjestelmässä nimenomaan kustannuserojen tasaamisen suhteen tällä hetkellä

Edellä olevat kuvat siis kuvaavat sitä, paljonko kunnat saavat 2024 valtionosuustehtäviin pohjautuvia valtionosuuksia (lokakuun valtionosuustietojen kautta) euroa / kuntalainen ja euroa / alle 20 v. kuntalainen. Eli johdannossa olleen valtionosuusrakenteen mukaisesti kyse on siitä, miten niiden lakisääteisten palvelujen tuottamisesta aiheutuvia kustannuseroja tasataan.

Yllä olevasta kuvasta on siis vähennetty pois 1) verotulomenetysten kompensaatio, jonka kautta valtio käytännössä maksaa kunnille takaisin kunnille kuuluvia verotuloja. Samoin luvusta on vähennetty pois 2) verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus, joka elementtinä tasaa valtionosuusrahoituksen kautta kuntien rahoituspohjassa verotulojen eroa kuntien välillä.

Kuten huomaatte, tilanne on todella kurja ja hurja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta kuntien välillä. Varsinaista valtionosuustehtäviin kuuluvaa rahoitusta esimerkiksi Jämsä ja Jyväskylä eivät saa ollenkaan – päinvastoin ovat sen kohdalla vahvasti miinuksella – siksi niiden on karsittava palveluja peruskouluopetuksesta alkaen ja leikattava avustuksia. Ja nuo leikkaukset kohdistuvat siis ennen kaikkea lapsiin ja nuoriin – sivistykseen ja vapaa-aikaan. Koska niistähän kunnan tehtäväkenttä nykyisin pääsääntöisesti muodostuu. Samanaikaisesti myös esimerkiksi Hankasalmi ja Joutsa ja Kyyjärvi tekevät ensi vuodelle alijäämäisiä budjetteja. Luhanka, Kivijärvi ja Viitasaari voivat taas jopa kehittää palvelujaan ja ainakin tekevät todennäköisesti ylijäämää.

Alle 20-vuotiasta kuntalaista kohden kunnilla on kuitenkin aivan samankaltainen tehtäväkenttä ja samankaltaiset vastuut – valtiolta tehtävän suorittamiseen kohdentuva rahoitus on jatkossa kuitenkin käsittämättömän erilainen kuntien välillä. Kustannuserot palveluissa kuntalaista tai alle 20 -vuotiasta kuntalaista kohden eivät enää missään nimessä ole suuria kuntien välillä (kun sote-palvelut ovat siirtyneet kunnilta hyvinvointialueille), mutta kuntien rahoituspohjan erilaisuus on oikeasti valtava. Siksi kuntien veroprosentit vaihtelevat kohta yli 10 % kuntaverosta alle 5 %:n verotukseen. Ja silti edelleen korkeimpien veroprosenttien kunnat ovat pahimmassa pulassa yhä taloutensa kanssa.   

Kuvataan asiaa vaikkapa kuvalla, joka osoittaa, kuinka paljon Hankasalmi asukasta kohden laittaa perusopetukseen suhteessa muihin kuntiin ihan jo lain edellytysten vuoksi. Perusopetus kun on kuntien suurin yksittäinen kuluerä nyt ja keskeisin lakisääteinen tehtävä.

Valtionosuusjärjestelmä on yksiselitteisesti rikki. Hankasalmella perusopetuksen kustannus ei todellakaan poikkea muista Keski-Suomen kunnista tai kunnista ylipäätään, mutta me emme juurikaan saa sen toteuttamiseen mitään rahoitusta jatkossa valtionosuusjärjestelmän kautta. Syynä siihen on se, ettei rahoitus käytännössä perustu oikeasti mitenkään kuntien nykyiseen tehtäväkenttään, vaan pohjautuu menneeseen ja aika pitkälti sote-kustannusten rahoitukseen. Kuntaliitoksilla ei rikkoutunutta järjestelmää ehjäksi saada.

Ja ne sotemenot Hankasalmella juuri ennen hyvinvointialueuudistusta, kun käväisivät poikkeuksellisen korkealla tasolla, niin nyt nuo kaksi vuotta leikkaavat lähes koko sivistykseen kohdentuvan valtionosuuden pois, jos asiaa yksinkertaistaa. Ja mitään ylimääräistä emme juurikaan tehneet. Noudatimme vain hoitajamitoitusta vanhuspalveluissa ja maksoimme erikoissairaanhoidon maksut.

Valtiovarainministeri Riikka Purra totesi lehtitietojen mukaan taannoin hyvinvointialueuudistuksen olevan ”sysipaska uudistus”. Hyvinvointialueille annan itse vielä mahdollisuuden onnistua, vaikken kyllä vielä ainakaan voi väittää ministerin olevan aivan väärässä niidenkään kohdalla. Mutta kuntatalouden rahoituksen näkökulmasta valtiovarainministeri olisi voinut uudistuksen rahoitusmallista kuntien, valtion ja hyvinvointialueiden välillä todeta paljon pahemminkin.

Näytän vielä yhdellä kuvalla kuntien välistä eroa ensi vuonna valtionosuuksien suhteen. Eli sama vertailu alle 20-vuotiaisiin kuin edellä niin, että siihen on yhdistetty mukaan isoja kaupunkeja muualta Suomesta

Kouvola kuvaa hyvin esimerkkinä tässä sitä, että koko Kymenlaakso on ”konkurssissa”, jos mitään uudistusta nyt syntyneeseen valtionosuusratkaisuun ei tehdä. Kouvola ja Hamina maksavat kaikki valtionosuuserät huomioiden jo nyt valtionosuuksia konkreettisesti omasta kassastaan valtiolle päin (siis vaikka huomioon otettaisiin verotulotasaus ja veromenetysten korvaus) eikä Kotkakaan kaukana samasta kohtalosta ole. Mikkeli on hyvä kuvaamaan koko Etelä-Savon kokonaistilannetta, joka on tällä hetkellä ehkä toiseksi heikoin koko Suomessa – eikä uudistus Savonlinnaa Mikkeliä paremmin kohtele.

Mutta kolmanneksi kurjin tilanne on rahoituksen suhteen sitten jo Keski-Suomessa, vaikka maakunnan pohjois-osassa tilanne lähinnä sote-siirtoerien vuoksi onkin hyvä – Jämsä ja Jyväskylä ovat kaupunkivertailussa esimerkiksi eniten tilanteesta kärsivien kuntien joukossa.

Palautetaan siis mieleen tämä tiivistys valtionosuuksien rakenteesta:

Yllättäen kaikkein eniten sekaisin rahoitusjärjestelmässä hyvinvointialueuudistuksen vuoksi on nyt tuon edellisen kuvan osio 1. Kustannuserojen tasaus. Jos sitä ei pystytä rukkaamaan kuntoon, niin koko Suomi niin alueiden sisällä kuin niiden välillä eriytyy pahasti ja hallitsemattomasti. PISA-tulosten parannusta halki Suomen on turha esimerkiksi odotella, jos suomenkielisen koulutuksen kehto Jyväskyläkin joutuu supistamaan kouluissa tuntikehykset minimiin ja lopettamaan kaiken kehitystyön. Kulttuurin ja liikunnan säästöistä puhumattakaan.

Ja kyse ei siis ole vain käsittämättömäksi vaikutuksiltaan muodostuneista ns. sotesiirtoeristä, joihin tulen tässä blogissa kohta. Vaan ne huomioimattakin ovat erot peruspalvelujen valtionosuuksissa, joiden pitäisi lähtökohtaisesti vain tasata kuntien kustannuseroja palveluissa, kuntien välillä todella suuria. Nehän osoittaisivat, ettei Jämsässä sivistyspalveluja tarvita tosiaan ollenkaan, eikö niin? Niin ainakin konkreettisesti rahoituksessa toteutuvien lukujen kautta on pääteltävissä.

Kyse ei siis ole vain siis siitä, että laskennalliset sote-siirtoerät, olisivat kunnille hyvin erisuuruiset. Ja että ne – ja vain juuri ne –  rikkoisivat valtionosuusjärjestelmän toimivuuden. Ongelmat ovat paljon suurempia.

Mutta kyllä ne sotesiirtoerätkin sitten melko hurjasti ongelmaa kuntien nykyisten tehtävien rahoittamisen kohdalla lisäävät. Ne puolestaan sitten poikkeavat kuntien välillä seuraavasti Keski-Suomessa (osa voittaa – osa häviää – ja lopputulos on kuntien nykyiseen tehtäväkenttään nähden kauniisti sanoen mielivaltainen):

Luvut tuossa edellä olevassa kuvassa taas euroa/kuntalainen.

Kaiken edellä kirjoittamani perusteella voisi kuvitella, että valtiovarainministeriön työryhmä järjestelmän uusimista pohtiessaan käynnistäisi homman pohtimalla, miten suurimmat rakenteelliset ongelmat valtionosuusjärjestelmässä korjataan. Miten rakennetaan oikeudenmukainen ja kestävä kivijalka kuntien rahoitukselle. Mutta tätä ei ehkä uskalleta/haluta nostaa agendalle, vaan työ on käynnistetty pohtimalla kuntien välistä tulonpohjan tasausta. Sitä osaa valtionosuusjärjestelmässä, joka ei sinällään ole rikki, vaan mihin kuntien välillä on erilaisia mielihaluja. Eli järjestelmän osa kaksi on otettu kuntien väliseksi riitakapulaksi heti kärkeen. Nähtäväksi jää, pohditaanko ratkaisuja kustannuserojen tasauksen korjaamiseksi lopulta ollenkaan, kun saadaan myrsky aikaiseksi tulopohjan tasauksen kohdalla.

Mistä tulopohjan tasauksessa sitten on kyse?

Lähtökohtaisesti siis kuntien verotuloja tasataan valtionosuusjärjestelmän kautta. Ja tästä pääsenkin blogini otsikkoon kaksi sujuvasti

2. Miksi valtionosuusjärjestelmän uusiminen on sitten niin hankalaa – lähes mahdotonta?

Tasaus

Uudistamisprosessi on hankalaa ennen kaikkea siksi, että ”saavutetuista eduista” halutaan toki pitää kiinni. Ja toisaalta varmasti jokainen nyt valtionosuuksia enemmän saava kunta kokee niihin jossain määrin ainakin olevansa oikeutettu. Olen itse viime päivinä pysähtynyt pohtimaan sitä, kuinka tarkoituksenmukaista tai tarkoituksenhaluista oli aloittaa valtionosuusjärjestelmän uudistamisen pohtiminen VM:n työryhmässä verotuloihin perustuvasta valtionosuuden tasauksesta – tulopohjan tasauksesta. Ainakaan nykyinen tilanne ei helpota valtionosuusjärjestelmän kivijalan (kustannuserojen tasaaminen) korjaamista, kun melkoiseen pattitilanteeseen ajaudutaan tulopohjan tasauksen kohdalla.

Loogisintahan helposti ajatellen olisi, jos tulopohjan tasauksessa olisivat mukana kaikki verolajit ja sitten etsittäisiin oikeudenmukainen tasauksen taso. 2010-luvun alussa kiinteistövero kuitenkin tiputettiin kokonaan pois tasauksen tarkastelun piiristä ja nyt sitten hyvinvointialueuudistuksen rahoitusmallin yhteydessä se taas 50 %:n osuudella palasi mukaan ja samalla rukattiin tasausrajoja jne. Voimalaitosten kiinteistövero jätettiin kuitenkin ulos valtionosuuden tasauksen määrän tarkastelusta.   

Ymmärrän tuulivoimakuntia siinä, että he vastustavat sitä, että tuulivoimalaitosten kiinteistövero tulisi tasauksen määrittelyn piiriin. Käytännössähän pieniä kuntia, joiden alueella on suuria autioita alueita, on ”ostettu” valtion toimesta innokkaiksi tuulivoiman kaavoittajiksi niistä koituvalla merkittävällä verohyödyllä. Kuvaavaa onkin, kuinka aivan avoimesti nyt kuulee Kuntaliiton tilaisuuksista näiltä kunnilta puheenvuoroja, että yhtään tuulivoimapuistoa ei synny lisää, jos tuulivoima tulee osaksi tasausjärjestelmää. Oikeasti siis näin. Vihreän siirtymän edistäminen on aika lailla rahaan sidottu, vaikka juhlapuheissa ja tuulivoimapuistojen valmisteluteksteissä vähän muillakin seikoilla koetetaan niitä kunnissa perustella.

Toisaalta kun taloudellinen hyöty tuulivoimasta on osalle kunnista erittäin merkittävä, niin onhan se johtanut siihen, että jotain tuulivoimahanketta vastustavat ovat kyseisessä kunnassa heti helposti häirikön maineessa. Usein niin paljon myllyjä kuin vain mahdollista halutaan kaavoittaa – etäisyys lähimpään asutukseen koetetaan puristaa niin minimiin kuin mahdollista, eikö niin.

Kirjoitan tuulivoimasta oman blogin tammikuussa. Se on hyvin mielenkiintoinen kokonaisuus kuntanäkökulmasta, kun sitä pääsee tarkastelemaan sellaisen kunnan johdosta käsin, minne ei ainakaan nykyselvittelyillä voi syntyä merkittävän kokoisia tuulivoima-alueita.

Nyt kuitenkin lyhyesti valtionosuusjärjestelmän uusimisen näkökulmasta totean, että jossain määrin hyvän hallintotavan luottamuksensuoja periaate rikkoontuisi, jos tuulivoiman kiinteistövero kokonaisuudessaan tulisi tasausjärjestelmän piirin ainakaan kovin nopealla aikataululla. Monet kunnat ovat kaavoittaneet merkittäviä alueita tuulivoimalle tietyn tuotto-olettaman perusteella. Ei sitäkään oikeudenmukaisuuden näkökulmasta saa jättää huomiotta.

Mutta taas toisaalta, kun esimerkiksi yhteisövero ja tulovero ovat tasausjärjestelmän piirissä kokonaan ja yritysten kiinteistöt puoliksi…, niin aika lailla outoa on sekin, jos tuulivoiman verotuottoja ei huomioida tasauksessa ollenkaan – etenkin, kun tuulivoimakunnat kaikki saavat tasausta valtionosuuksissaan noiden muiden seikkojen vuoksi.

Käytännössä ollaan siinä vaiheessa, että laajaa yhteistä kantaa tuskin tasausjärjestelmän kohdalla syntyy. Jakolinjat ovat helposti mustavalkoisia – mutta katsotaan löytyykö ratkaisu niin, että voimalaitokset osin olisivat tasauksen piirissä – se oikeasti olisi koko kokonaisuus tuulivoiman ympärillä huomioon ottaen ehkä se oikeudenmukaisin malli. Ja eteenpäin tästä kysymyksestä olisi päästävä, jos oikeasti kunnollinen uudistus koko valtionjärjestelmästä aiotaan aikaan saada.

Kuntaliitolle huikea kiitos siitä, että se joulun alla julkaisi tasausjärjestelmän simulaattorin, jolla voi leikkiä nykytilanteen kautta peilaten, mitä muutoksia mikäkin muutos tasaukseen aiheuttaisi.

Siihen simulaattoriin pääset tästä.

Sotesiirtoerät

Yhtään helpommaksi valtionosuusjärjestelmän muuttaminen ei kyllä muutu, kun edetään ns. sotesiirtoeriin. Keski-Suomen maakuntana on helppo olla sitä mieltä, että niiden vaikutus ainakin vaiheittain pitäisi poistaa kuntien valtionosuuksia määrittelemästä. Niillä ei ole mitään tekemistä kuntien nykyisen tehtäväkentän kanssa.

Keski-Suomi nimittäin menettää niiden kautta vuositasolla yli 30 miljoonaa euroa kuntarahoitusta – ja jos VM:n esittämä lisävaltionosuusleikkaus tulee, niin menetys on jo yli 50 miljoonaa euroa. Mutta Keski-Suomessakin noin puolet kunnista (pääsääntöisesti pieniä) hyötyvät sote-eristä – Luhanka jopa toiseksi eniten koko Suomessa. Lähes kaikki kaupungit Keski-Suomessa taas ovat ”kärsijöiden” joukossa.

Sotesiirtoerien kohdalla uudistuksessa tuskaa aiheuttaa se, että kunnilla on tämänkin erän kohdalla eri intressit. Osa on oikeasti tuottanut sote-palvelujaan tehokkaasti ja kokee ansaitsevansa sote-uudistuksen kautta syntyneen rahoitusjärjestelmän palkkion siitä itselleen (pienempänä valtionosuusleikkauksena hyvinvointialueelle) ja ylipäätään laskentakaava tämän rahoituserän kohdalla on haastava. Suurin tuska uudistaa järjestelmää tämän erän kohdalla on kuitenkin sitten vielä raha – jos siis ei oikeasti uusita koko järjestelmää, vaan kaikkia näitä sen osia tarkastellaan erikseen.

Valtionosuusjärjestelmäuudistusta tehdään valtion puolesta kustannusneutraalisti. Yhtään euroa ei ole tarkoitus kohdentaa kunnille lisää nykyiseen. Valtio perii tämän valtionosuuserän kohdalla jo nyt kokonaisuudessaan kaikki kunnat yhteen laskien yli 300 miljoonaa euroa kunnilta itselleen ja mahdollisen lisävaltionosuusleikkauksen jälkeen yli tuplaten – joten sote-erien negatiivista vaikutusta osalle kunnista on minusta mahdoton poistaa, jos kustannusneutraalisuudesta pidetään kiinni ja valtionosuusjärjestelmää tarkastellaan vain aina osittain.

Peruspalvelujen valtionosuuden pohja ja OKM:n VOS

Edellä jo kuvasin sitäkin, kuinka sekaisin varsinainen kustannuserojen tasaus – peruspalvelujen valtionosuus on. Myös siihen suuresti vaikuttaa se, ettei sitä järjestelmän osana ole luotu kuntien sivistyspalvelujen kustannuksia tasaamaan, vaan se on myös jäännettä ajalta, jolloin sote oli kuntien päätehtävä.

En oikein itse usko, että järjestelmä tältä osin on korjattavissa, vaan koko järjestelmä verotusta myöten pitäisi räjäyttää ja luoda kokonaan uusi kuntien tehtäväkenttään pohjautuva kustannuserojen tasausmalli. Sitä ei muutamassa kuukaudessa noin vain tehdä – ja koska kuntien tulopohjat muuttuisivat tällaisen tarkastelun myötä suuresti, niin hieman epäilen kaikkien haluja prosessiin.

3. Millä aikataululla suunniteltu uudistus etenee?

Lähtökohtaisesti aikataulu on seuraava – keväällä jää nähtäväksi, miten toteutuu. Koska blogi on ollut jo sangen pitkä, niin kuvaan aikataulua vain kahdella kuntaliiton laatimalla kuvalla.

4. Miten itse sitten menisin uudistuksen kohdalla eteenpäin?

Ehdottomasti pitäisi ottaa ensin tarkasteluun valtionosuusjärjestelmässä sotesiirtoerien vaiheittainen poisto tai ainakin niiden vaikutusten supistaminen. On käsittämätöntä, jos kahden satunnaisen vuoden sotemenot ja kunnan muu talous noina vuosina, vaikuttaa pysyvästi kuntien mahdollisuuteen huolehtia kouluista, liikunnasta, kulttuurista ja kunnan muusta elinvoimasta.

Toinen tärkeä asia olisi korjata peruspalvelujen valtionosuuden pohja kuntoon (siis se perusosa, jossa ei mukana ole verotulojen tasaus ja sote-siirtoerät). Myös kuntien valtionosuuksien pohja kustannuserojen tasaamiseen on siis tällä hetkellä rikki ja se ei saa jäädä sen jalkoihin, että nyt kinastellaan tasauksen piirin kuuluvista veroista ja kohta sitten sote-siirtoeristä. Peruspalvelujen valtionosuus ja OKM:n opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuus olisi varmasti järkevää yhdistää ja tarkastella syntyvälle kustannuserojen tasaamiseen tähtäävälle oikealle valtionosuusjärjestelmälle sellaiset kriteerit, että ne oikeasti mittaisivat kuntien lakisääteisten palvelujen tuottamisen kustannuseroja ja mahdollistaisivat ympäri Suomen oikeudenmukaisen rahoituksen esimerkiksi lasten ja nuorten opetukseen ja harrastamiseen. Olen aika vakuuttunut, että pitäisi luoda kokonaan uusi järjestelmän pohja – nykyistä voi olla mahdoton korjata.

Ja sitten kolmanneksi voisi toimivaan kustannuserojen tasaamiseen yhdistää oikeudenmukaisen tulopohjan tasauksen. Ja minun järjestelmässäni verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus voisi rakentua hyvin pitkälti nykyisestä mallista – kuitenkin niin, että myös voimalaitosten kiinteistövero huomioitaisiin 50 % osuudella tasausta valtionosuuksissa määriteltäessä. Tällöin tuulivoimakunnat saisivat oikeudenmukaisesti merkittävästi taloudellisista hyötyä itselleen maisemahaittoja ja vaikkapa purkukustannusriskejä aiheuttavista voimaloista. Mutta toisaalta harkinta voimaloiden kaavoittamisen suhteenkin kasvaisi, kun niiden rakentamista ei enää markkinoitaisi päättäjien mieliin lauseilla ”kohta voidaan puolittaa kuntavero” jne. Kirjoitin tuulivoimasta jo edellä otsikon ”2) miksi uudistaminen on hankalaa” kohdalla – ja teen tuulivoimasta ja omasta näkemyksestäni sen suhteen oman blogitekstinsä tammikuussa, siksi nyt vain lyhyesti tiivistän.

Minusta valtionosuusjärjestelmän uusimisen prosessi ei edes olisi mahdoton ja vaikea, jos yhteinen tahto löytyisi. Mutta se on helppoa sanoa sellaisen kunnan kunnanjohtajana, jolle melkein mikä vain muutos nykyiseen järjestelmään on eurojen muodossa positiivinen. Ymmärrän hyvin, että vaikkapa Luhangan Tuomo tai Viitasaaren Helena eivät voi osaavina kollegoina olla kuitenkaan kaikesta kanssani samaa mieltä.

Kuntaliiton kivulias ja välttämätön rooli on nyt johtaa kuntien puolesta valtionosuusjärjestelmää kohden yhtä tavoitetta – joka siis on mielestäni oikeudenmukaisuus kuntien rahoituksessa. Jos uudistus ei kustannuserojen tasauksen kohdalla liikahda eteenpäin (peruspalvelujen valtionosuus ja sote-siirtoerät), niin radikaalein malli olisi tietysti sitten se, että kasvatetaan kuntien osuutta verotuotoista ja hoidetaan tulopohjan tasauksen kautta kunnat kohtuullisesti samalle viivalle – ja luovutaan täysin rikki olevasta kustannuserojen tasausmekanismista kokonaan. Tätä kun tuskin kuitenkaan halutaan (olisi esimerkiksi Lapin kunnille opetustoimen haasteiden edessä kohtuuton jo pelkän asukastiheyden ja pitkien etäisyyksien vuoksi) – niin eiköhän halua uudistamiseen löydy.

Itse olen ilmoittautunut mukaan Kuntaliiton ns. ”Uudistajaryhmään”, jossa yhdessä pyrimme valtionosuuksiin perehtymään ja luomaan keinoja edetä uudistuksessa. Sparraamme VM:n ryhmässä olevia Kuntaliiton edustajia. Valitettavan poteroissa helposti kunnissa kuitenkin oman edun edessä ollaan – tai ainakin sellainen kuva on itselleni välittynyt. 

Keski-Suomessa sen sijaan keskustellaan kunnanjohtajakokouksessa avoimesti asioista ja koetamme ymmärtää toistemme näkökantoja. Tämän blogin liitteenä olevan kalvosarjankin (joka siis on yhdestä näkökulmasta tiivistys järjestelmästä ja vain yksi tapa kuvata sitä) olen laittanut kaikille maakunnan kollegoillekin. Katsotaan, pystyisimmekö me maakuntana, jossa nykyinen järjestelmä kohtelee kuntia hyvin eri tavoin, löytämään sellaisia ratkaisuehdotuksia, joita voisimme viedä koko maan tasollekin pohdintaan.

Se tavoite meillä kaikilla pitäisi olla, että valtionosuusjärjestelmä varmistaa elinvoimaisten kuntien vastuulla olevien julkisten palvelujen saatavuuden tasaisesti koko maassa siten, että kansalaiset voivat saada tietyn tasoiset peruspalvelut asuinpaikastaan riippumatta kohtuullisella verorasituksella. Eli vain se, että valtionosuusjärjestelmä vastaa tarkoitustaan. Sen ei tarvitse pelastaa taloudellisia kriisikuntia kuntaliitokselta – mutta oikeudenmukainen järjestelmän tulisi olla.

Liite PDF:

Kuntien valtionosuusjärjestelmä – ja sitä kautta kuntien toimintamenojen rahoitus – ei nykyisellään perustu millään tavoin kuntien tosiasialliseen tehtäväkenttään. Rahoitusjärjestelmä eriarvoistaa kuntia ja alueita keskenään.

Olen esitellyt tätä kokonaisuutta Keski-Suomessa kunnanjohtajien ja kansanedustajien yhteistapaamisessa nyt syyskuussa ja sitten oman kuntani päättäjille. Kirjoitan nyt myös julkisen lyhyehkön blogin asiasta – ja olen enemmän kuin iloinen, jos lukijat kertovatkin minun olevan täysin väärässä. Tosin Hankasalmen 1,5 miljoonan euron (13 miljoonasta) sopeuttamisohjelmaan heti tämän blogin valmistuttua tarttuvana, en oikein usko väärin valtionosuuslukuja tulkinneeni.

Hyvinvointialueuudistuksen rahoitus luotiin leikkaamalla kuntien verotuloja sekä lisäksi valtionosuuksia kohtuullisen mielivaltaisesti (kahden viimeisimmän vuoden kulujen pohjalta) – jäljet tästä ovat melkoiset rumat ja vaikeasti korjattavissa monen kunnan kohdalla. Jos siis hieman ja aiheesta asiaa kärjistää.

Julkisuudessa on esillä ollutkin se, että kymmenen kuntaa maksaa valtiolle jo takaisin päin valtionosuuksia ensi vuonna – tänä vuonna taitaa maksaa viisi. Kyseinen seikka on ikään kuin jäävuoren huippu, mutta kokonaisuudessaankin valtionosuusjärjestelmä on nyt rikki. Kuvaan asiaa ensi vuoden valtionosuuslaskelmien ennakkotietojen, joihin voitte tutustua alla olevasta linkistä.

Ennakollinen valtionosuuslaskelma 2024 – elokuun 2023 tiedoilla vertailulaskelmineen – 05-09-2023.xlsx (live.com)

Jotta päästään suoraan asiaan, niin en heti tähän alkuun ala selittämään valtionosuusjärjestelmää kokonaisuudessaan. Tämän blogin lopussa on lyhyt tiivistelmä siitä. Ja jos haluatte järjestelmään oikein kunnolla perehtyä, niin kuntaliiton sivuilta löytyy paras kuvaus niistä Valtionosuudet | Kuntaliitto.fi

Verotulojen ja niiden tasaamisen jälkeen – kuntien rahoitus sivistykseen vaihtelee huomattavasti

Kuntien tehtäviä ulkoisten käyttökulujen osalta kuntaliitto on tiivistänyt seuraavasti:

Eli kunnat ovat nykyisin sivistys ja elinvoimakuntia, mutta niillä on toisistaan voimakkaasti poikkeavat resurssit kyseisiä tehtäviä toteuttaa. Vaikka niillä sitten kuitenkin vastapainoksi on hyvin samankaltainen ja pitkälti lakisääteinenkin tehtäväkenttä. Tasapuolinen ja laadukas perusopetus ja varhaiskasvatus ei jatkossa ympäri Suomen enää toteudu nykyisellä valtionosuusjärjestelmällä. Kuvaan tätä muutaman koonnin kautta Keski-Suomen kuntien osalta.

Ja kun palveluja tuotetaan kunnissa ennen kaikkea lapsille ja nuorille, niin siihen peilaten tilannetta voidaan kuvata seuraavasti

Paitsi yhden maakunnan sisällä, niin eri alueiden ja eri kaupunkien välillä on suuria eroja:

Ja toinen kalvo

Mitä edellä olevat koonnit siis kuvaavat? Miksi olen niitä laatinut? Ja miksi ne osoittavat kuntien välisiä eroja ja tosiasiallista rahoituspohjaa sivistyspalveluihin?

Lähes kaikki Suomen kunnat saavat verotuloihin perustuvaa valtionosuuden tasausta. Tasauksen perusteena olevaan laskennalliseen verotuloon sisältyvät kunnan laskennallinen kunnallisvero, kunnan osuus yhteisöveron tuotosta sekä puolet kiinteistöverosta (voimalaitosten kiinteistöveroa ei tasauksessa huomioida – lukuun ottamatta ydinvoimalaitoksia, joiden kiinteistövero taas huomioidaan tasaukseen)

Tasaus lasketaan keskimääräisillä kuntien veroprosentilla ja mikäli kunnan laskennallinen verotulo on pienempi kuin tasausraja, kunta saa tasauslisää 90 % tasoon kunnan laskennallisen verotulon ja tasausrajan erotuksesta.

Eli kunnan rahoituksen pohjan kunnan palvelutuotantoon muodostaa verotulot + verotulojen valtionosuuksien tasaus, joiden yhteenlaskun jälkeen kunnat ovat aika lailla samalla viivalla keskenään, eli saavat 90 % kuntien keskimääräisestä verotulosta/asukas.

Toki hieman enemmän, jos niiden veroprosentit ovat keskimääräistä suuremmat – ja paljon enemmän, jos niillä on vaikkapa suuria tuulivoimaloita alueellaan

Ja hieman vähemmän, jos veroprosentit ovat keskimääräistä pienemmät.

Niille kunnille, jotka maksavat tasauslisää (ja eivät saa siis tasausta), on verotuloja huomattavasti enemmän sitten käytössä palveluihin, kuin tasausta saavilla kunnilla tasaus ja verotulot yhteen laskien. Vuonna 2024 lisää maksavia kuntia on alle 30 ja kaikki muut saavat tasausta. Tasaus on osa valtionosuusjärjestelmää, eli tasauslisää maksavilta kunnilta peritään vain 100 miljoonaa ja tasaukseen kokonaisuudessaan käytetään yli 900 miljoonaa.

• Mutta… valtionosuuksista on siis syytä erottaa pois verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus, kun verrataan kunnille valtionosuuksien ja verotulojen kautta kohdentuvaa tosiasiallista rahoitusta kuntien kesken – eli miten kuntien rahoitus samoihin tehtäviin eroaa toisistaan

• Tasauksen määrä siis tasaa kuntia samalle viivalle palveluihin kohdentuvan rahoituksen suhteen – tasaa ”verotulot” lähes samoihin (pois lukien ne voimalaitokset, joiden verotuloa ei tasata)

• Eroa kuntien välille luovat sitten muut valtionosuuksien erät, jotka eivät käytännössä millään tavoin pohjaudu kuntien lakisääteisiin palveluvelvotteisiin.

• Ja kun monet suurtakin valtionosuutta saavat kunnat ovat jo talousvaikeuksissa hyvinvointialueuudistuksen jälkeen, niin voitte vain kuvitella tilannetta Jämsässä, Jyväskylässä, Kymenlaaksossa ja Hankasalmellakin nykyisillä ”valtionosuuksilla” – valtion osuus on joko negatiivinen tai olematon monella

• Mittavat talouden sopeuttamistoimet ovat edessä ja se sopeuttaminen osuu lapsiin ja nuoriin

Voikin perustellusti kysyä, unohdettiinko lasten ja nuorten tarpeet – unohdettiinko tulevaisuus ja hyvinvointi – kun väkisin haluttiin luoda hyvinvointialueuudistusta hinnalla millä hyvänsä. Vastaus on mielestäni päivänselvä.  Tämän suurempaa leikkausta koulutukseen ja varhaiskasvatukseen, mikä useissa kunnissa on edessä, ei ole todennäköisesti koskaan Suomessa tehty.

Kuntaliitto on linjannut asiasta selkeästi

Edellä esimerkkilaskutoimitusteni kautta kuvaamani ongelma tunnistetaan kyllä asiantuntijoiden keskuudessa. Etenkin tämän Kuntaliiton hallitusohjelmatavoitteiden muistion

https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/Sote-uudistuksen%20tasausmekanismit%20ja%20negatiiviset%20valtionosuudet%20muistio%2022-03-2023.pdf

loppu tiivistää hyvin kokonaisuuden:

”Kuntaliiton hallitusohjelmatavoitteiden mukaan hallitusohjelmaan tulee sisältyä kirjaukset kuntien rahoitusjärjestelmän uudistamiseksi. Kuntien valtionrahoituksen tulee perustua kuntien lakisääteisiin tehtäviin – ei historian painolastiin, jota sote-uudistuksen mittavat tasauserät jättävät valtionosuusjärjestelmään.

Uudistuksen tarve konkretisoituu negatiivisen valtionosuuden kuntien määrässä.

Kuntaliitto ymmärtää, että rahoitusjärjestelmän uudistaminen ei onnistu vuodessa tai kahdessa, mutta hallitusohjelmaan tulee kirjata selkeä tavoite ja aikataulu kehittämisen käynnistämiseksi mahdollisimman pikaisesti. Uudistuksen tavoitteena tulee olla lakisääteisten tehtävien rahoituksen turvaaminen, vakaa ja riittävän laaja verotulopohja ja valtionosuusjärjestelmä, joka perustuu kuntien tämän hetken tehtäviin. Vanhaa maailmaa ja kuntien vastuita heijastavien sote-uudistuksen tasauserien poiston tulee olla keskeinen osa uudistusta.”

Blogissani esittämäni vertailut rahoituksen määrästä eri kunnissa ja huimasta erosta kuntien välillä konkretisoivat tätä kuntaliiton lausuntoa. Hyvinvointialueuudistuksessa muutama muukin asia saattoi mennä pahasti pieleen, sen tulevaisuus sitten näyttää. Se kuitenkin on aivan varmaa, että sivistyspalvelujen oikeudenmukainen rahoitus läpi Suomen ja kaikkien lasten ja nuorten oikeus hyviin kasvatus- ja harrastusmahdollisuuksiin vaaraantui uudistuksen myötä varmuudella.

Nyt on syytä kannustaa kaikkia niitä, jotka asioihin voivat vaikuttaa, tarttumaan rivakasti työhön käsiksi. Kuntien valtionosuusjärjestelmä on kokonaisuudessaan uusittava ja nopealla aikataululla.

Mitä tulee siihen, että perustellusti maan hallitus voi todeta, että kokonaisvaltaista uudistusta on vaikea valtionosuusjärjestelmään nopeasti tehdä. Niin pakkohan siihen aiheelliseen väitteeseen on vastata, että hetkessä kuntien rahoitusjärjestelmä onnistuttiin kyllä sitten tuhoamaan ainakin tasavertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Sen verran pitäisi valtiovarainministeriössä valmistelijoita tämä lopputulos nolottaa, että uudistusta järjestelmään tehtäisiin nyt vähän ylitöinäkin.

Humanistina joutuu (taas kerran) huomauttamaan, että kun ekonomit ja insinöörit pyörittävät lukuja excelissä, niin aina välillä taitavienkin kaavojen luojien kannattaisi pysähtyä pohtimaan, vastaako kaavan excel-summa vaikkapa kolmivuotiaan kurahaalareissa päiväkodin pihassa leikkivän lapsen hoitopaikan tarpeisiin. Ja jos silloin huomaa, ettei se kyllä vastaa, niin silloin on joku kaavassa pielessä, vaikkei mitään kaavavirhettä sinällään olisikaan.  

Jyväskylän, Jämsän tai Hankasalmen kurahaalariväkeä eivät hyvinvointialueuudistuksen rahoitusmallin laskijat pahemmin kyllä pohtineet. Silti me kyllä me kunnissa kuitenkin jokaisen kurahaalarihemmon varhaiskasvatus jatkossakin turvataan, mutta monesta muusta asiasta karsitaan. Kouvolan kohdalla en kyllä osaa esimerkiksi kyllä edes kuvitella, miten siellä nykyisillä valtionosuuksilla + verotuloilla koulutoimi käynnissä pidetään – ilman hurjia veronkorotuksia ja velkaantumista.

Kuvataan vielä tilanteen absurdiutta yhdellä esimerkillä

Synnyinkuntani pieni Pertunmaa on yksi niistä kunnista, joka nyt jo maksaa valtionosuuksia takaisinpäin valtiolle – ei siis saa valtiolta mitään, vaan sen pitäisi maksaa yli puoli miljoonaa.

• Pertunmaan verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus on reilut 500 000
• Muut valtionosuudet taas yli miljoonan miinuksella
• Kunnan toimintakate – 4,2 M€ ja verotulot + 3,7 

Mistä ihmeestä kunta valtiolle puoli miljoonaa maksaa? Millä se rahoittaa sivistystoimen välttämättömät palvelut? Toki voidaan sanoa, että kyseessä on kriisikunta, joka pitääkin yhdistää johonkin muuhun kuntaan. Mutta mikäpä on se rikas Etelä-Savon kunta, johon Pertunmaan näillä huomenlahjoillaan voi yhdistää, kun lähes kaikki muutkin Etelä-Savon kunnat – keskuskaupunki Mikkeliä myöten – ovat palveluihin riittämättömien valtionosuuksiensa kanssa suuressa pulassa jo valmiiksi.

No mitäpä tästä kaikesta nyt seurasi. Valtio ei siis Pertunmaalle valtionosuuksia maksa, eikä niistä voi Pertunmaalle osoittamiaan laskuja vähentää. Pertunmaalla ei taas ole oikeasti rahaa valtion kuntaan lähettämiä laskuja maksaa. Niinpä valtiovarainministeriö siirsi erääntyneen laskun ulosottoon ja ulosottoviranomainen ilmoitti kuntaan velan perintään tapahtuvien toimenpiteiden käynnistämisestä. Sen jälkeen kunta laskun kaiketi maksoi, mutta odottelee nyt sitten toisen laskun (opetus- ja kulttuuriministeriön negatiivisen valtionosuuden) saapumista entistä varattomampana.

Jos tätä on nykyinen valtionosuusjärjestelmä, niin sen nimeä kannattaa ainakin muuttaa, jollei ministeriöissä muuhun pystytä. Toivottavasti ennemmin kuitenkin uusitaan järjestelmä toimivaksi ja turvataan sivistystoimi ja alueiden kehittäminen läpi Suomen.    

Ja lopuksi lyhyesti valtionosuuksista vielä – ne siis muodostuvat

1. Peruspalvelujen valtionosuudesta – jota joko vähentävät tai kasvattavat sote-erät

Tämä käytännössä johtaa siihen, että vaikkapa JKL:llä, Jämsällä, Hankasalmella ja Joutsalla tämä erä valtionosuutta painuu miinusmerkkiseksi – kahden viimeisen vuoden sote-menot suhteessa muihi menoihin vaikuttavat siis suuresti tähän  

• Opetus- ja kultuuritoimen valtionosuudesta, joka on useilla kunnilla esimerkiksi Keski-Suomessa miinusmerkkinen nykyjärjestelmässä – ja ylipäätään koko Suomessa

• kolmas erä valtionosuuksissa on verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus

Tätä erää kuvasin jo blogissa ja oman laskuni mukaan 28 kaupunkia/kuntaa on verotuloiltaan omavaraisia enää 2024, jos oikein kuntaliiton excelistä laskin. (suurimpia Espoo ja Helsinki) – niille jää siis iso osa niiden keskimääräistä suuremmista verotuloista omaan käyttöönsä

Kaikki kunnat Keski-Suomessa saavat tasauksen kautta valtionosuutta

• ja neljäs erä valtionosuutta on veromenetysten korvaus, eli summa, jonka valtio palauttaa kunnille, kun on omilla veroratkaisuillaan luonut vähennyksiä myös kunnallisveron kautta kerättävään verotuloon

Lisäksi valtionosuusmaksatuksen yhteydessä maksetaan sivistystoimelle ns. kotikuntakorvausta, mutta sen kohdalla kyse ei ole kyllä valtionosuudesta, vaan seuraavasta. Esi- ja perusopetuksen järjestäjällä on oikeus saada kotikuntakorvaus oppilaan kotikunnalta, kun oppilas suorittaa oppivelvollisuuttaan muualla kuin oman kuntansa esi- tai perusopetuksessa. Opetuksen järjestäjä voi tällöin olla toinen kunta, valtio, yliopiston harjoittelukoulu, yksityinen tai kuntayhtymä. Valtio vain hoitaa tämän maksatuksen kuntien välillä – siksi sen kohdalla ei ole kyse mistään valtionosuudesta.

Ja tähän koko rikki olevaan valtionosuuskokonaisuuteen pääsette siis tutustumaan tarkemmin näillä sivuilla

Valtionosuudet | Kuntaliitto.fi

Tämä kirjoitus ei ole kritiikki Keski-Suomen hyvinvointialueelle!

Tämä on sen sijaan laaja blogi siitä, kuinka hyvinvointialueuudistuksen lainsäädäntö luo tilanteen, jossa esimerkiksi sivistystoimeen ja kuntien kehittämiseen sekä elinvoimatoimiin kohdentuu jatkossa merkittäviä leikkauksia isossa osassa Suomea – myös meillä Keski-Suomessa. Tilanne ei ole sinällään yllätys – mutta hirmuisen ikävä se on.

Hyvinvointialueen rahoitusmallissa mentiin metsään

Jo lainsäädäntövaiheessa tiedostettiin kunnissa riskit, jotka nyt toteutuvat. Sivistyspalveluja leikataan jatkossa lähes koko Keski-Suomessa siksi, koska hyvinvointialueuudistus kohtelee eri alueita ja siten eri kuntia hyvin eri tavoin, kun kuntien ja hyvinvointialueiden rahoitusmallia ei rakennettu kokonaan uudelle pohjalle, kuten olisi pitänyt tehdä. Nykyistä valtionosuushässäkkää ei taas noin vain korjata toimimaan, kun sen eri tekijät vaikuttavat jopa samalla alueellakin kuntiin hyvin eri tavoin, kuten seuraavasta taulukosta näkee.

Rahoitusmalli olisi siis alun perinkin pitänyt laatia aivan puhtaalta pöydältä uudelle pohjalle hyvinvointialueille. Mutta kun se päätettiin rakentaa vanhan päälle, eli siis leikata vain kuntien veroja ja valtionosuuksia hyvinvointialueelle (muuttamatta järjestelmää), niin lopputulos on huono – ainakin esimerkiksi Keski-Suomen kannalta. Ja lisäksi yksi uudistuksen suurimmista virheistä tehtiin siinä, että päätettiin vuosien 2021 ja 2022 kunnan sote-kustannusten ja toisaalta kunnan muiden kustannusten kautta laskea vain teknisesti hyvinvointialueelle kunnilta siirtyvä valtionosuus.

Mitä suuremmat sote-menot kunnalla viimeisinä vuosina oli sitä enemmän rahoitusta vuodesta 2024 eteenpäin siirtyy hyvinvointialueelle. No tämähän ymmärrettävästi johti ainakin Keski-Suomessa siihen, että sotekustannuksia ei – ei etenkään Keski-Suomen sairaanhoitopiirin osalta – kyetty pitämään kurissa millään ohjauksella. Kuka itseltään ja tulevaisuudestaan säästäisi? Ja näin sitten synnytettiin myös hallitsematonta kustannuskehitystä, joka yhä kumulatiivisesti jatkuu ja jota hyvinvointialueen on vaikea ymmärrettävästi saada haltuun.

Jotain kuitenkin pitäisi tehdä hyvinvointialueella nyt. Sillä onhan aika hurjaa, että hyvinvointialueen oma alijäämä tulee kuluvana vuonna olemaan yli 100 miljoonaa euroa, kun vuonna 2022 Keski-Suomen kaikkien kuntien yhteenlaskettu alijäämä oli alle 20 miljoonaa ( ja se alijäämä piti sisällään pelastustoimen, erikoissairaanhoidon ja sotemenot). Tällainen sotemenojen kasvu tilanteessa, jossa palvelutarve tulevaisuudessa vain entisestään ikärakenteen vuoksi kiihtyy, ei vain ole mahdollista.

Osin tämä kasvu johtuu siitä, että viimeisten vuosien aikana myös kuntien omat sotemenot, esimerkiksi vanhuspalveluissa, useimmissa kunnissa kasvoivat huomattavasti – mutta ennen kaikkea erikoissairaanhoidossa millään ei ollut enää mitään väliä. Siksi Keski-Suomessa ollaan nyt tilanteessa, ettei jatkossa nykyisen kaltaiseen (ei määrällisesti eikä laadullisesti) sivistystoimeen ja muihin kuntien vastuulle jääviin palveluihin ole edes taksojen ja verojen korotuksien jälkeen varaa. Mutta taksojen ja verojen korotuksia taas tuskin voidaan välttää, vaikka kuinka etsittäisiin mahdollisia säästötoimia.

Pohjaa talouden haasteille Keski-Suomessa oli kyllä ihan omana työnäkin luotu jo 2010-luvun alussa, kun yhteen Suomen köyhimpään (verotulokertymän kautta katsoen) maakuntaan lähdettiin luomaan Suomen kalleinta ja hienointa sairaalaa. Nyt tuon sairaalaNovan mukanaan tuomat muutoskustannukset osuivat nekin sopivasti juuri hyvinvointialueen ja kuntien rahoitusta tulevaisuudessa määrittäviin vuosiin.  Vaikutus valtionosuuksiin niiden kautta on Keski-Suomessa huomattava. Oikeudenmukaista olisikin nyt huomioida nuo Keski-Suomen normaalista poikkeavat kustannusylitykset erikoissairaanhoidossa (muutoksista aiheutuvat kulut …), kun kuntien valtionosuuksia tulevaisuuteen määritellään.  

Seuraavassa on taulukko kuvaamaan muutoksen suuruutta valtionosuuksiin pelkästään soterahoituksen viimeisessä tarkastusvaiheessa.  Taulukossa arvioidaan Keski-Suomen kunnilta leikkaantuvan valtionosuuksien tarkistusvaiheessa 37 miljoonan euroa (vuoden 2023 tasosta vuodelle 2024) hyvinvointialueelle – nyt elokuussa arvio on kasvanut ja on jo yli 40 miljoonaa euroa.  

Vuonna 2023 hyvinvointialueuudistuksen jälkeen kunnille jääneiden verotulojen ja valtionosuuksien määrällä vain osa Keski-Suomen kunnista pääsee tänä vuonna ylijäämäiseen tulokseen (eivät läheskään kaikki ) – ensi vuodelle useimmat kunnat joutuvat tekemään jo suoraan alijäämäisen talousarvion, kun sekä valtionosuudet että verotulot entisestään laskevat ja palkkakulut nousevat.

Verotuottojen pienuus ja suuret palkankorotukset eivät haasteita helpota

Miksi siis hyvinvointialueuudistuksen valtionosuuksien lopputarkistuksen vaikutus korostuu Keski-Suomessa ja muutamissa muissa maakunnissa? Kun kuntien rahoitus kuitenkin tulee nyt jatkossa pääsääntöisesti verotulojen kautta ja valtionosuudet vain täydentävät kuntien rahoitusta.  

No niitä verotuloja me taas saamme kuntalaista kohden Keski-Suomessa vain noin 90 % siitä, mitä maassa keskimäärin, koska (lähes) kaikki Keski-Suomen kunnat ovat verotulotasauksen piirissä (toki pientä eroa on kunnittain, kun esimerkiksi vapaa-ajan asuntojen kiinteistövero ei kuulu tasausjärjestelmän piiriin kokonaisuudessaan ja tuloveron kohdalla tasaus lasketaan maan keskimääräisen veroprosentin kautta…). Mutta summa summarum verotuloja siis kertyy huomattavasti niukemmin Keski-Suomessa kuntien käyttöön, kuin maassa keskimäärin, ja kun verotuotot ylipäätään taantuman vuoksi ovat kääntymässä laskuun, niin tilanne on enemmän kuin haastava.

Valtionosuudet siis hyvinvointialueuudistuksen myötä leikkaantuvat Keski-Suomessa yli 20 % ensi vuodelle ja siitä eteenpäin tämän kuluvan vuoden tasosta. Ja samanaikaisesti kaikki kustannukset ovat nousussa. Ja verotulojen kokonaismäärä laskee sekin seuraavat pari vuotta ja senkin jälkeen nyt arvioidulla verojen ennusteella mahdollinen kasvu on todella maltillista. Haastavassa tilanteessa todellakin ollaan.

Ja kirsikaksi kakun päälle Kuntatyönantajat (KT) neuvotteli kunta-alalle kustannusvaikutuksiltaan huomattavat palkankorotukset miettimättä sen kummemmin, mistä ne rahoitetaan.  Keski-Suomessa ne rahoitetaan YT-neuvottelujen ja muiden säästötoimien kautta, koska rahaa ei kohonneisiin palkkoihin muutoin oikeasti ole. Palautetta olen tästä kyllä KT:lle lähettänyt, mutta mitäpä se itse talouden tilanteeseemme auttaa.

Hankasalmella esimerkiksi talouden sopeuttamistarve on seuraavan kolmen vuoden aikana selvästi yli 1,5 miljoonaa euroa noin 13 miljoonan nettokäyttötalousmenoista. Jokainen voi laskea siitä, että sopeutustarve on valtava.

Hankasalmella ja useimmilla Keski-Suomen kunnilla on siis edessä mittavat talouden sopeuttamisohjelmat – ja ne todellakin valitettavasti näkyvät kaikkien arjessa. Ryhmäkoot kouluissa kasvavat, palveluverkkoja keskitetään, henkilöstöä vähennetään, maksuja ja veroja korotetaan ja vapaa-ajan palveluista sekä infran kunnossapidosta leikataan – omaisuutta myydään, jos sitä vielä on. Kuntaliitokset eivät paljoa auta, vaikka niitäkin voi toki tulla, koska lähes kaikki kunnat (mukaan lukien maakunnan kaikki suuret kaupungit ja kunnat) ovat aivan samojen talouden haasteiden edessä.

Tämän vuoksi osin myös lähes kaikki maakunnan kunnat, joiden alueelle tuulivoimapuistoja vain voidaan sijoittaa, ovat niihin usein innolla tarttumassa. Jo hieman yli 10 myllyn puisto saattaa tuoda satojen tuhansien eurojen kiinteistöverotuoton kunnalle (koska tuulivoima ei vielä ole verotulotasauksen piirissä, eli lisäverotulo ei vähennä kunnan saamaa tasauksen määrää). Toki tuulivoima on energiaomavaraisuutemme ja ilmastonmuutoksenkin näkökulmasta tärkeä kokonaisuus, mutta kunnille, joissa on asumattomia korpialueita (joihin isoja myllyalueita voidaan sijoittaa), se on myös melkoinen taloudellinen mahdollisuus. Hankasalmella kunta on vielä elinvoimainen ja laajalti asuttu ja siksi meidän talouden tasapainotustoimia ei tuulen varaan voi rakentaa – meille ei päivitettävänä oleva maakuntakaava tuulimyllyalueita osoita.

Hyvinvointialueen talous ajautuu siis myös vahvasti alijäämäiseksi Keski-Suomessa  

Huolestuttavaahan tässä kaikessa on vielä sitten sekin, että vaikka Keski-Suomen kunnilta tämän vuoden valtionosuuksista leikkaantuu hyvinvointialueelle ensi vuodelle reilut 40 miljoonaa lisää rahoitusta valtionosuustarkastusten kautta, niin ei hyvinvointialue sillä vielä omaa käyttötalouttaan tasapainoon saa. Kunnat kurjistuvat, mutta rahaa niiltä valuu käytännössä pohjattomaan kassaan.

Kuten aiemmin totesin, niin Hyvinvointialueen tämän vuoden talousarvioylitys on jo nimittäin painumassa yli 100 miljoonaan euroon ja kun mitään suuria konkreettisia talouden sopeuttamiskeinoja ei ole vielä tuotu esiin, niin ensi vuonna kulujen nousukehitys kumulatiivisesti vain jatkunee. Ja kun tähän otetaan siis vertailukohdaksi se, että vuonna 2022 Keski-Suomen kuntien yhteenlaskettu alijäämä oli alle 20 miljoonaa (sisältäen sotemenot), niin eihän tämä hyvinvointialueuudistus nyt ihan nappiin ole mennyt – vaikka selittäviä tekijöitä toki taloudelliseen muutokseen löytyykin.   

Taitaa olla niin, ettei esimerkiksi erikoissairaanhoidossa edelleenkään mitään talousarviota seurata – ne kulut vain erikoissairaanhoidossa toteutuvat, mitkä ovat toteutuakseen, kuten viimeisinä vuosina kuntienkin ”ohjauksessa”. Tämän osalta olemme kuntina jättäneet Keski-Suomen hyvinvointialueelle kyllä kurjan perinnön – emme saaneet sairaanhoitopiirin talouden seurantaan mitään rotia, ja sama meno tuntuu edelleen hyvinvointialueella erikoissairaanhoidossa sitten jatkuvan.

Tästä vain seuraa sitten lähivuosina rajuhko sote-palvelujen palveluverkoston karsinta. Ja koko kokonaisuus merkitsee Keski-Suomessa sitä, että

1. Nyt ensiksi kunnat joutuvat hyvinvointialueen palvelujen turvaamisen vuoksi (kun kuntien rahoituksesta siirtyy kaikkiaan aika mittava siivu euroja hyvinvointialueelle) leikkaamaan sivistyspalvelut ja infran hoidon sekä elinvoimapalvelut aivan minimitasolle ja jopa sen alle.

• Ja silti osa kunnista ajautuu kriisikunniksi ja/tai kuntaliitoksiin

• Ja lähes kaikki kunnat nostavat seuraavina vuosina niin taksojaan kuin verojaan.

• Ja silti lähivuosina alkavat myös sotepalvelut keskittyä kauemmaksi palvelun tarvitsijoista – osin onneksi sähköisillä etäpalveluilla muutosta voidaan loiventaa. Mutta palvelut siis hyvinvointialueellakin joka tapauksessa heikkenevät

• Ja kunnille tulevat sitten taas uutena taloudellisenakin rasituksena muutosten myötä mahdollisesti tyhjenevät sotekiinteistöt – hyvinvointialuehan ei niistä vastuuta joudu kantamaan.

• Ja kaiken tämän seurauksena kasvaa kyllä sitten sotepalvelujen tarve entisestään ja sitä kautta hyvinvointipalvelujen kulut.     

Tätä kehityskulkua toki arvelinkin hyvinvointialueuudistuksen tuovan tullessaan, kun lakilausuntoja kunnanhallitukselle vuosia sitten laadin. Kun uudistus päätettiin toteuttaa, en missään nimessä tätä kehityskulkua toivonut. Taloudellisten vaikutusten suuruus on varmastikin yllättänyt kaikki. Itse pelkään, että hyvinvointialue ei Keski-Suomessa ylijäämäistä vuotta tule näkemään – ja iso osa maakuntaa kuihtuu elinvoimaltaan, pahimmillaan koko Keski-Suomi.

Yhteenvetona

Juuri tällä hetkellä näyttää edellä analysoimani kehityskuvan kautta siis siltä, että ainakin osassa Suomea hyvinvointialueuudistus on tuhoamassa alueen elinvoimaa. Toki taloudellinen kehityskulku olisi voinut olla samansuuntainen ilman uudistustakin, mutta ovat nämä vaikutukset nyt todella hurjat.  Ja se on yksiselitteistä, että Suomen alueellista eriytymistä hyvinvointialueuudistus nopeuttaa ja kärjistää.

Keski-Suomessa tarvitaan suuria oivalluksia ja vahvaa eri toimijoiden yhteistyötä, etteivät uudistuksen vaikutukset meillä ole kohtalokkaita. Niitä oivalluksia toki pyritään kuntien ja hyvinvointialueen toimesta löytämään.  Pohjoinen osa maakuntaa etsii jo selkänojaa itselleen tuulivoimasta.

Kokonaiskuvaan kuuluu kuitenkin sekin, että kaiken tämän keskellä eri kunnissa pitää jaksaa ja haluta kehittää asioita ja palveluja ja olla säästämättä itseään hengiltä. Pitää varata resursseja johonkin mukavaan ja iloiseen ei-lakisääteiseenkin toimintaan. Investoidakin tulevaisuuteen, kuten Hankasalmella nyt urheilukenttään lapsia ja nuoria ja aikuisiakin liikkujia varten. Pitää turvata hyvä arki. Jotta se elinvoima ei oikeasti tuhoudu!

Kirjoitin tämän pitkän blogin, jotta avoimesti jo alkuvaiheessa talouden tasapainottamisen kohdalla kunnassa ollaan kaikki tietoisia siitä, miksi vaikeita ratkaisuja joudutaan tekemään ja aika lailla kaikkea tarkastelemaan. Yhdessä me kyllä keinot löydämme selviytyä, vaikka paljon työtä on nyt edessä. Ja sitä on edessä ympäri Keski-Suomen.

Valtiolta ei näillä näkymin ole ainakaan kunnille – ja tuskin hyvinvointialueillekaan on – lisärahoitusta luvassa, kun taloustalkoot maan hallituksellakin on käynnissä. Toisaalta viikonlopun Hesarin pääkirjoituksessa todettiin osuvasti, että ”Suomessa talouskurin palauttaminen on hyvinä aikoina poliittisesti mahdotonta, koska rahaa riittää äänestäjille jaettavaksi, ja huonoina aikoina taloudellisesti mahdotonta, koska säästöt vain pahentavat taantumia” – katsotaan mitä (taloudellisen tilanteen kannalta) huonona aikana valtaan tullut hallitus nyt sitten tekee, mutta ei odoteta sieltä pelastusrangasta. Koetetaan selviytyä omin keinoin.

Eli ”Matilla on asiaa” blogi 2/2023

Todettakoon ihan ensiksi, että julkista taloutta on varmasti nyt pakko sopeuttaa ja on hyvä, että talous on keskeisimpiä teemoja parhaillaan käytävissä hallitusneuvotteluissa. Toki aikataulu ja toteutustavat ovat oma pohdinnan paikkansa. Samanaikaisesti pitää todeta, että valtaosa Suomen kunnista ei edes nykyisellä rahoituksellaan selviä vuodesta 2024 eteenpäin – ei ainakaan leikkaamatta vaikkapa koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta tai puuttumatta verotukseen. Tätä hurjaa tilannetta koetan lyhyesti avata kunnan näkökulmasta seuraavassa.

Syitä vallitsevaan tilanteeseen on monia, mutta keskeisin syy on se, että talouskasvun vallitessa tehtiin eduskunnassa palvelujen laatua ja määrää lisänneitä päätöksiä, jotka rahoitettiin isolta osin velkarahan turvin. Ja kaiken kruunuksi hyvinvointialueuudistus toteutettiin ainakin osin silmät ummessa sen vaikutuksilta julkiseen talouteen, vaikka niin kunnat kuin monet muut tahot ongelmia esiin kyllä nostivat. En kuitenkaan pyri tässä blogissa analysoimaan puolueita ja poliitikkoja tai heidän onnistumistaan. Jätin myös blogin kirjoittamisen julkisesta taloudesta vaalien jälkeiseen aikaan, jotta ei kenenkään tarvitse epäillä mitään poliittisia tarkoitusperiä.

Tosiasia siis on, että kunnista valtaosa on ajautumassa suuriin talousongelmiin. Isolta osin tämä aiheutuu hyvinvointialueuudistuksesta ja sen rahoitusmallista, joka on kunnille hyvin karu ja taloutta kurjistava. Ongelmat kunnissa eivät näy kokonaisuudessaan kuluvana vuonna, koska vuonna 2023 kunnallisveroihin kohdistuu vielä vuodelta 2022 häntiä, jotka pohjautuvat hyvinvointialueuudistusta edeltäneeseen korkeamman kunnallisverotuoton aikaan.

Vuodelle 2024 kunnallisverotulot sitten pienenevät kunnilta keskimäärin jopa noin 6,5 %  verrattuna kuluvaan vuoteen – vaihtelua toki on kunnittain. Yhteisöverotuotot pienevät ennusteen mukaan myös selkeästi ensi vuonna. Todennäköisesti kunnilta myös leikattiin liikaa verotuloista hyvinvointialueille niitä luotaessa, vaikkei sitä valmisteluvastuullisista kukaan koskaan ehkä tule myöntämään.  Miksi muutoin kuitenkaan yli puolet Suomen kunnista olisi hetkessä syvissä vaikeuksissa taloutensa kanssa vuonna 2024?

Kuntien ja hyvinvointialueiden valtionosuudet määräytyvät taas lopullisesti nekin vasta vuodesta 2024 eteenpäin. Valtionosuusennusteet ovat ensi vuodelle isossa osassa Suomea karua luettavaa. Kun vuosien 2021 ja 2022 tilinpäätösten sotekustannukset muodostavat hyvinvointialueen lainsäädännön mukaan pohjan valtionosuuksiin, niin Keski-Suomessa kunnilta leikkautuu kuluvan vuoden tasosta ennusteiden mukaan lähes 21 % valtionosuuksista, eli noin 37 miljoonaa euroa. Eli verotulojen selkeän ja suuren vähenemän ohella valtionosuudet pienenevät merkittävästi lähes kaikille Keski-Suomen kunnilla.

Käytännössä vain kohtuulliset varakkaat Uusimaa ja Pirkanmaa ovat valtionosuusmuutoksessa voittajia – sekä niiden ohella sotekustannuksillaan kikkaillut Kainuu. Kymenlaakso menettää valtionosuuksistaan yli 80 % kuluvan vuoden tasoon peilaten – Kouvolassa (-105 %) ja Haminassa (-199 %) ei varmaan juuri hymyillä kaupunkien taloushallinnossa ainakaan. Synnyinkuntani pieni Pertunmaa puolestaan maksaa jo valtiolle päin kohta yli puoli miljoonaa euroa laskua ”valtionosuuksistaan”, ja kun sen verotulot ovat alle 4 miljoonaa ja toimintamenot yli 4 miljoonaa, niin oikein minkäänlaisilla tehostamistoimilla Pertunmaa ei tuota yhtälöä ylijäämäiseen kuntatalouteen ratkaise puolen miljoonan valtionosuuslaskunsa jälkeen.

Tämän linkin takaa voit tutustua valtionosuuslaskelmiin vuodella 2024

ja tässä alla kuvana maakunnittain tilanne

Hurjinta tilanteessa on lisäksi se, että myös useilla hyvinvointialueilla menee taloudellisesti jo heti aluksi niilläkin kurjasti. Kunnilta niille leikkaantuvat rahat, jotka tuossa kuvassa yllä maakunnittain näkyvät, eivät siis monella hyvinvointialueella riitä kyseisen alueen menoja vielä kattamaan. Esimerkiksi Keski-Suomessa hyvinvointialueen alijäämäennuste kuluvana vuonna 2023 on noin 50 miljoonaa euroa ja tätä kautta odotettavissa on, että ilman valtion lisärahoitusta painuu Keski-Suomen hyvinvointialueen toinenkin toimintavuosi vuonna 2024 alijäämäiseksi, vaikka kunnilta leikkautuvat valtionosuudet ( 37 miljoonaa) kassaan silloin hyvinvointialueelle kilahtavatkin. Rahat eivät siis yksiselitteisesti edes nykyisellä menotasolla riitä kunnilla, mutta eivät oikein hyvinvointialueillakaan – muutamia poikkeuksia toki on.

Mutta mutta –  eihän se nyt vielä riitä, että verotulot ja valtionosuudet useimmilla kunnilla heikkenevät selvästi. Sillä tässä vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa Kunta ja hyvinvointialuetyönantajat meni sitten neuvottelemaan edustamilleen kunnille ja hyvinvointialueille vielä merkittävät palkankorotukset kaikille henkilöstöryhmille – ja käytännössä vieläpä perälauta auki palkkaratkaisun – jolloin muiden alojen kevään korotukset nostivat vielä suoraan lisää kunta- ja hyvinvointialojen korotuksia. Kuntien ja hyvinvointialueiden henkilöstön palkkojen korottamiselle on sinällään hyvät perustelut, mutta kun palkkamenot muodostavat suurimman osan kuntien ja hyvinvointialueiden kustannuksista, niin mistähän kukkarosta KT laski esimerkiksi kuntien nuo palkankorotukset sitten maksavan. Useissa kunnissa tätä tullaan pohtimaan jatkossa henkilöstön vähentämistä koskevien YT-neuvottelujen keskellä. Siksi tästä KT:n toiminnasta saatan kirjoittaa vielä ihan oman bloginsa – oma luottamukseni KT:n toimintaan ei juuri nyt kummoinen ole. Eikä tämä toki nyt tähänkään lopu. Hyvinvointialueet saavat vielä todella hankalan lisähaasteensa uudesta hoitajamitoituksesta vanhuspalveluissa, mikä sekin kasvattaa merkittävästi hyvinvointialueiden kuluja – mutta johtaa myös melkoiseen kilpailuun henkilöstöstä, jota ei kyseiseen mitoitukseen ole edes olemassa työmarkkinoilla. Ja kun samanaikaisesti työllisten määrä vähenee, väestö ikääntyy ja huoltosuhde kasvaa,

niin voi todeta, että ihan loppuun saakka vaikutuksiltaan arvioitu ei hoitajamitoituksen säätö eduskunnassa ollut.

Ja kaiken tämän päälle pisteeksi ennen kaikkea Ukrainan sota on johtanut yleiseen kustannustason selkeään   nousuun ja lainakorkojen nousu vaikuttaa sekin kuntiin merkittävästi.  Siksi voisin väittää, että mielenkiintoinen talousarvion laadinta ja säästöohjelmien rustaus on kunnilla ja hyvinvointialueilla edessään jo nyt – ilman lisähaasteita.

Mutta miljarditolkulla pitäisi vielä julkisesta taloudesta kokonaisuudessaan siltikin lisää perustellusti nipistää ja siksi tilanne on jo todella mielenkiintoinen. Maan hallitukselta on ennemmin kunnille siis tulossa lisäleikkauksia kuin lisärahoitusta jatkossa. Näin haastavaa julkisen talouden kokonaiskuvaa en aiemmin itse katsellut ole, vaikka neljännesvuosisadan kuntatalouden kanssa tekemisissä olen ollut.

Keski-Suomessa Jyväskylän säästöohjelman laadinta on ollut eniten esillä julkisuudessa, mutta perässä seuraavat kyllä pian useimmat kunnat. Varovastikin voi arvioida, että yli puolet Keski-Suomen kunnista on lähivuosina vaarassa ajautua kriisikuntamenettelyyn – toki riippuen siitä, millaisia ylijäämäpuskureita tai mahdollista myytävää omaisuutta niillä on taseessaan ja miten kunnissa suhtaudutaan verojen korottamiseen ja omaisuuden myyntiin. Kuntaliitoksilla ongelmat eivät juurikaan ratkea, kun hurjimmin tilanne koskettaa nyt kaikkia Keski-Suomen isoja kuntiakin Jyväskylästä, Äänekoskesta, Jämsästä ja Laukaasta lähtien – osa niistä jo nyt vuonna 2022 teki alijäämää ja osalla taseessa ei enää aiempien vuosien ylijäämiäkään ole puskuriksi.

Tehostamisen mahdollisuuksia jokaisessa organisaatiossa on totta kai – mutta esimerkiksi Hankasalmella pitäisi verotulojen ja valtionosuuksien alenema sekä kunta-alan palkankorotukset niiden ohella huomioiden tehdä noin 1,2 – 1,5, miljoonan euron ”tehostus” 12,5 miljoonan nettomenoista, eli noin 10-12 %. Ihan niin tehoton organisaatio kuntamme ei ole, että tuo kivuitta enää onnistuu. Tämä aiheutuu jo siitä, että viimeisimmästä talouden säästöohjelmasta kunnassa on vain muutama vuosi aikaa ja silloin etsimme esimerkiksi jo henkilöstömenoista miljoonan euron säästöt – uudestaan saman saavuttaminen ja vielä kolmanneksella (hyvinvointialueuudistuksen mukana kun siirtyi sote-henkilöstö pois) pienentyneestä henkilöstöstä ei tunnu kovin todennäköiseltä. Muita keinoja on taas rajallisesti niitäkin – mutta käsiksi työhön jo valtuustoseminaarissa ennen vappua kävimme.

Se on kuitenkin kaiken keskellä vielä muistettava, että kunnassa tulee olla mahdollisuus harrastaa ja elää elämisen arvoista elämää. Kunnan on yhdessä kolmannen sektorin kanssa luotava tähän puitteet ja mahdollisuudet. Säästöjen ja tehostamisen keskellä ei saa tuhota hyvää arkea. Vaalien alla paljon twitterissä huomiota saanut pienen liberaalipuolueen leikkauslista on minusta esimerkki säästöohjelmasta, joka on helppo laatia, kun ei seurauksia juurikaan pohdi. Kunnan valmistelussa jokainen leikkaustoimi ja juustohöylän viilto on sen sijaan ennalta pohdittava vaikutuksiltaan huolella kokonaisuuden kannalta. Jämäkkyys ja maltti, hyvä sydän ja kamreerin kylmä realismi…esimerkiksi kaikkien näiden on lyötävä kättä hyvässä tehostamisohjelmassa.

Yksi selkeä ratkaisu julkisen talouden haasteisiin minulla kyllä kunnanjohtajana olisi valtiolle päin neuvoksi antaa. Miksi ei otettaisi hallitusohjelmassa ja eduskunnassa askelia aidosti taaksepäin? Miksi ei mietittäisi, mitä jo säädetyistä tehtävistä ja mitoituksista voidaan perua, loiventaa tai poistaa. Hivenen yksinkertaisten voisi kysyä, kuinka monen mielestä julkiset palvelut olivat aivan retuperällä vaikkapa vuonna 2008 – ja sitten katsottaisiin läpi, mitä kaikkia kustannuksia kasvattaneita muutoksia lakeihin ja määräyksiin julkiselle sektorille on viimeisten 15 vuoden kuluessa tehty ja johtaisiko osasta niistä leikkaaminen mihinkään kurjuuteen? Epäilen, että vastauksen pystymme päättelemään jokainen.  Mutta uskaltaisiko valtiokin nyt kerrankin toimia?

Nykytilanteessahan valtio tavallaan antaa likaisen työn kunnille, kuten eräs arvostamani kollega tiivisti. Siinä vaiheessa, kun rahat eivät riitä säädettyihin palveluihin, niin kunnat ovat ne, jotka miettivät keinot selvitä ja viime kädessä korottavat verotustaan. Toivottavasti maan uudelta hallitukselta löytyy vahvaa johtajuutta ja kykyä tehdä myös itsekin ikäviä päätöksiä. Itse en valtion velkaannuttua jo merkittävästi ole kunnille lisää rahaa kerjäämässä, mutta kuntien menoja leikkaavia toimia uudelta hallitukselta odotan. Hyvinvointivaltiota ei romuteta pienillä askelilla taaksepäin, mutta ylivelkaantumalla ja haaveissa eläen siltä kyllä murennetaan kivijalkaa. Enää ei ole varaa ummistaa silmiä julkisen talouden haasteilta – ei kunnissa eikä valtioneuvostossa!