Tämä kirjoitus ei ole kritiikki Keski-Suomen hyvinvointialueelle!
Tämä on sen sijaan laaja blogi siitä, kuinka hyvinvointialueuudistuksen lainsäädäntö luo tilanteen, jossa esimerkiksi sivistystoimeen ja kuntien kehittämiseen sekä elinvoimatoimiin kohdentuu jatkossa merkittäviä leikkauksia isossa osassa Suomea – myös meillä Keski-Suomessa. Tilanne ei ole sinällään yllätys – mutta hirmuisen ikävä se on.
Hyvinvointialueen rahoitusmallissa mentiin metsään
Jo lainsäädäntövaiheessa tiedostettiin kunnissa riskit, jotka nyt toteutuvat. Sivistyspalveluja leikataan jatkossa lähes koko Keski-Suomessa siksi, koska hyvinvointialueuudistus kohtelee eri alueita ja siten eri kuntia hyvin eri tavoin, kun kuntien ja hyvinvointialueiden rahoitusmallia ei rakennettu kokonaan uudelle pohjalle, kuten olisi pitänyt tehdä. Nykyistä valtionosuushässäkkää ei taas noin vain korjata toimimaan, kun sen eri tekijät vaikuttavat jopa samalla alueellakin kuntiin hyvin eri tavoin, kuten seuraavasta taulukosta näkee.
Rahoitusmalli olisi siis alun perinkin pitänyt laatia aivan puhtaalta pöydältä uudelle pohjalle hyvinvointialueille. Mutta kun se päätettiin rakentaa vanhan päälle, eli siis leikata vain kuntien veroja ja valtionosuuksia hyvinvointialueelle (muuttamatta järjestelmää), niin lopputulos on huono – ainakin esimerkiksi Keski-Suomen kannalta. Ja lisäksi yksi uudistuksen suurimmista virheistä tehtiin siinä, että päätettiin vuosien 2021 ja 2022 kunnan sote-kustannusten ja toisaalta kunnan muiden kustannusten kautta laskea vain teknisesti hyvinvointialueelle kunnilta siirtyvä valtionosuus.
Mitä suuremmat sote-menot kunnalla viimeisinä vuosina oli sitä enemmän rahoitusta vuodesta 2024 eteenpäin siirtyy hyvinvointialueelle. No tämähän ymmärrettävästi johti ainakin Keski-Suomessa siihen, että sotekustannuksia ei – ei etenkään Keski-Suomen sairaanhoitopiirin osalta – kyetty pitämään kurissa millään ohjauksella. Kuka itseltään ja tulevaisuudestaan säästäisi? Ja näin sitten synnytettiin myös hallitsematonta kustannuskehitystä, joka yhä kumulatiivisesti jatkuu ja jota hyvinvointialueen on vaikea ymmärrettävästi saada haltuun.
Jotain kuitenkin pitäisi tehdä hyvinvointialueella nyt. Sillä onhan aika hurjaa, että hyvinvointialueen oma alijäämä tulee kuluvana vuonna olemaan yli 100 miljoonaa euroa, kun vuonna 2022 Keski-Suomen kaikkien kuntien yhteenlaskettu alijäämä oli alle 20 miljoonaa ( ja se alijäämä piti sisällään pelastustoimen, erikoissairaanhoidon ja sotemenot). Tällainen sotemenojen kasvu tilanteessa, jossa palvelutarve tulevaisuudessa vain entisestään ikärakenteen vuoksi kiihtyy, ei vain ole mahdollista.
Osin tämä kasvu johtuu siitä, että viimeisten vuosien aikana myös kuntien omat sotemenot, esimerkiksi vanhuspalveluissa, useimmissa kunnissa kasvoivat huomattavasti – mutta ennen kaikkea erikoissairaanhoidossa millään ei ollut enää mitään väliä. Siksi Keski-Suomessa ollaan nyt tilanteessa, ettei jatkossa nykyisen kaltaiseen (ei määrällisesti eikä laadullisesti) sivistystoimeen ja muihin kuntien vastuulle jääviin palveluihin ole edes taksojen ja verojen korotuksien jälkeen varaa. Mutta taksojen ja verojen korotuksia taas tuskin voidaan välttää, vaikka kuinka etsittäisiin mahdollisia säästötoimia.
Pohjaa talouden haasteille Keski-Suomessa oli kyllä ihan omana työnäkin luotu jo 2010-luvun alussa, kun yhteen Suomen köyhimpään (verotulokertymän kautta katsoen) maakuntaan lähdettiin luomaan Suomen kalleinta ja hienointa sairaalaa. Nyt tuon sairaalaNovan mukanaan tuomat muutoskustannukset osuivat nekin sopivasti juuri hyvinvointialueen ja kuntien rahoitusta tulevaisuudessa määrittäviin vuosiin. Vaikutus valtionosuuksiin niiden kautta on Keski-Suomessa huomattava. Oikeudenmukaista olisikin nyt huomioida nuo Keski-Suomen normaalista poikkeavat kustannusylitykset erikoissairaanhoidossa (muutoksista aiheutuvat kulut …), kun kuntien valtionosuuksia tulevaisuuteen määritellään.
Seuraavassa on taulukko kuvaamaan muutoksen suuruutta valtionosuuksiin pelkästään soterahoituksen viimeisessä tarkastusvaiheessa. Taulukossa arvioidaan Keski-Suomen kunnilta leikkaantuvan valtionosuuksien tarkistusvaiheessa 37 miljoonan euroa (vuoden 2023 tasosta vuodelle 2024) hyvinvointialueelle – nyt elokuussa arvio on kasvanut ja on jo yli 40 miljoonaa euroa.
Vuonna 2023 hyvinvointialueuudistuksen jälkeen kunnille jääneiden verotulojen ja valtionosuuksien määrällä vain osa Keski-Suomen kunnista pääsee tänä vuonna ylijäämäiseen tulokseen (eivät läheskään kaikki ) – ensi vuodelle useimmat kunnat joutuvat tekemään jo suoraan alijäämäisen talousarvion, kun sekä valtionosuudet että verotulot entisestään laskevat ja palkkakulut nousevat.
Verotuottojen pienuus ja suuret palkankorotukset eivät haasteita helpota
Miksi siis hyvinvointialueuudistuksen valtionosuuksien lopputarkistuksen vaikutus korostuu Keski-Suomessa ja muutamissa muissa maakunnissa? Kun kuntien rahoitus kuitenkin tulee nyt jatkossa pääsääntöisesti verotulojen kautta ja valtionosuudet vain täydentävät kuntien rahoitusta.
No niitä verotuloja me taas saamme kuntalaista kohden Keski-Suomessa vain noin 90 % siitä, mitä maassa keskimäärin, koska (lähes) kaikki Keski-Suomen kunnat ovat verotulotasauksen piirissä (toki pientä eroa on kunnittain, kun esimerkiksi vapaa-ajan asuntojen kiinteistövero ei kuulu tasausjärjestelmän piiriin kokonaisuudessaan ja tuloveron kohdalla tasaus lasketaan maan keskimääräisen veroprosentin kautta…). Mutta summa summarum verotuloja siis kertyy huomattavasti niukemmin Keski-Suomessa kuntien käyttöön, kuin maassa keskimäärin, ja kun verotuotot ylipäätään taantuman vuoksi ovat kääntymässä laskuun, niin tilanne on enemmän kuin haastava.
Valtionosuudet siis hyvinvointialueuudistuksen myötä leikkaantuvat Keski-Suomessa yli 20 % ensi vuodelle ja siitä eteenpäin tämän kuluvan vuoden tasosta. Ja samanaikaisesti kaikki kustannukset ovat nousussa. Ja verotulojen kokonaismäärä laskee sekin seuraavat pari vuotta ja senkin jälkeen nyt arvioidulla verojen ennusteella mahdollinen kasvu on todella maltillista. Haastavassa tilanteessa todellakin ollaan.
Ja kirsikaksi kakun päälle Kuntatyönantajat (KT) neuvotteli kunta-alalle kustannusvaikutuksiltaan huomattavat palkankorotukset miettimättä sen kummemmin, mistä ne rahoitetaan. Keski-Suomessa ne rahoitetaan YT-neuvottelujen ja muiden säästötoimien kautta, koska rahaa ei kohonneisiin palkkoihin muutoin oikeasti ole. Palautetta olen tästä kyllä KT:lle lähettänyt, mutta mitäpä se itse talouden tilanteeseemme auttaa.
Hankasalmella esimerkiksi talouden sopeuttamistarve on seuraavan kolmen vuoden aikana selvästi yli 1,5 miljoonaa euroa noin 13 miljoonan nettokäyttötalousmenoista. Jokainen voi laskea siitä, että sopeutustarve on valtava.
Hankasalmella ja useimmilla Keski-Suomen kunnilla on siis edessä mittavat talouden sopeuttamisohjelmat – ja ne todellakin valitettavasti näkyvät kaikkien arjessa. Ryhmäkoot kouluissa kasvavat, palveluverkkoja keskitetään, henkilöstöä vähennetään, maksuja ja veroja korotetaan ja vapaa-ajan palveluista sekä infran kunnossapidosta leikataan – omaisuutta myydään, jos sitä vielä on. Kuntaliitokset eivät paljoa auta, vaikka niitäkin voi toki tulla, koska lähes kaikki kunnat (mukaan lukien maakunnan kaikki suuret kaupungit ja kunnat) ovat aivan samojen talouden haasteiden edessä.
Tämän vuoksi osin myös lähes kaikki maakunnan kunnat, joiden alueelle tuulivoimapuistoja vain voidaan sijoittaa, ovat niihin usein innolla tarttumassa. Jo hieman yli 10 myllyn puisto saattaa tuoda satojen tuhansien eurojen kiinteistöverotuoton kunnalle (koska tuulivoima ei vielä ole verotulotasauksen piirissä, eli lisäverotulo ei vähennä kunnan saamaa tasauksen määrää). Toki tuulivoima on energiaomavaraisuutemme ja ilmastonmuutoksenkin näkökulmasta tärkeä kokonaisuus, mutta kunnille, joissa on asumattomia korpialueita (joihin isoja myllyalueita voidaan sijoittaa), se on myös melkoinen taloudellinen mahdollisuus. Hankasalmella kunta on vielä elinvoimainen ja laajalti asuttu ja siksi meidän talouden tasapainotustoimia ei tuulen varaan voi rakentaa – meille ei päivitettävänä oleva maakuntakaava tuulimyllyalueita osoita.
Hyvinvointialueen talous ajautuu siis myös vahvasti alijäämäiseksi Keski-Suomessa
Huolestuttavaahan tässä kaikessa on vielä sitten sekin, että vaikka Keski-Suomen kunnilta tämän vuoden valtionosuuksista leikkaantuu hyvinvointialueelle ensi vuodelle reilut 40 miljoonaa lisää rahoitusta valtionosuustarkastusten kautta, niin ei hyvinvointialue sillä vielä omaa käyttötalouttaan tasapainoon saa. Kunnat kurjistuvat, mutta rahaa niiltä valuu käytännössä pohjattomaan kassaan.
Kuten aiemmin totesin, niin Hyvinvointialueen tämän vuoden talousarvioylitys on jo nimittäin painumassa yli 100 miljoonaan euroon ja kun mitään suuria konkreettisia talouden sopeuttamiskeinoja ei ole vielä tuotu esiin, niin ensi vuonna kulujen nousukehitys kumulatiivisesti vain jatkunee. Ja kun tähän otetaan siis vertailukohdaksi se, että vuonna 2022 Keski-Suomen kuntien yhteenlaskettu alijäämä oli alle 20 miljoonaa (sisältäen sotemenot), niin eihän tämä hyvinvointialueuudistus nyt ihan nappiin ole mennyt – vaikka selittäviä tekijöitä toki taloudelliseen muutokseen löytyykin.
Taitaa olla niin, ettei esimerkiksi erikoissairaanhoidossa edelleenkään mitään talousarviota seurata – ne kulut vain erikoissairaanhoidossa toteutuvat, mitkä ovat toteutuakseen, kuten viimeisinä vuosina kuntienkin ”ohjauksessa”. Tämän osalta olemme kuntina jättäneet Keski-Suomen hyvinvointialueelle kyllä kurjan perinnön – emme saaneet sairaanhoitopiirin talouden seurantaan mitään rotia, ja sama meno tuntuu edelleen hyvinvointialueella erikoissairaanhoidossa sitten jatkuvan.
Tästä vain seuraa sitten lähivuosina rajuhko sote-palvelujen palveluverkoston karsinta. Ja koko kokonaisuus merkitsee Keski-Suomessa sitä, että
- Nyt ensiksi kunnat joutuvat hyvinvointialueen palvelujen turvaamisen vuoksi (kun kuntien rahoituksesta siirtyy kaikkiaan aika mittava siivu euroja hyvinvointialueelle) leikkaamaan sivistyspalvelut ja infran hoidon sekä elinvoimapalvelut aivan minimitasolle ja jopa sen alle.
- Ja silti osa kunnista ajautuu kriisikunniksi ja/tai kuntaliitoksiin
- Ja lähes kaikki kunnat nostavat seuraavina vuosina niin taksojaan kuin verojaan.
- Ja silti lähivuosina alkavat myös sotepalvelut keskittyä kauemmaksi palvelun tarvitsijoista – osin onneksi sähköisillä etäpalveluilla muutosta voidaan loiventaa. Mutta palvelut siis hyvinvointialueellakin joka tapauksessa heikkenevät
- Ja kunnille tulevat sitten taas uutena taloudellisenakin rasituksena muutosten myötä mahdollisesti tyhjenevät sotekiinteistöt – hyvinvointialuehan ei niistä vastuuta joudu kantamaan.
- Ja kaiken tämän seurauksena kasvaa kyllä sitten sotepalvelujen tarve entisestään ja sitä kautta hyvinvointipalvelujen kulut.
Tätä kehityskulkua toki arvelinkin hyvinvointialueuudistuksen tuovan tullessaan, kun lakilausuntoja kunnanhallitukselle vuosia sitten laadin. Kun uudistus päätettiin toteuttaa, en missään nimessä tätä kehityskulkua toivonut. Taloudellisten vaikutusten suuruus on varmastikin yllättänyt kaikki. Itse pelkään, että hyvinvointialue ei Keski-Suomessa ylijäämäistä vuotta tule näkemään – ja iso osa maakuntaa kuihtuu elinvoimaltaan, pahimmillaan koko Keski-Suomi.
Yhteenvetona
Juuri tällä hetkellä näyttää edellä analysoimani kehityskuvan kautta siis siltä, että ainakin osassa Suomea hyvinvointialueuudistus on tuhoamassa alueen elinvoimaa. Toki taloudellinen kehityskulku olisi voinut olla samansuuntainen ilman uudistustakin, mutta ovat nämä vaikutukset nyt todella hurjat. Ja se on yksiselitteistä, että Suomen alueellista eriytymistä hyvinvointialueuudistus nopeuttaa ja kärjistää.
Keski-Suomessa tarvitaan suuria oivalluksia ja vahvaa eri toimijoiden yhteistyötä, etteivät uudistuksen vaikutukset meillä ole kohtalokkaita. Niitä oivalluksia toki pyritään kuntien ja hyvinvointialueen toimesta löytämään. Pohjoinen osa maakuntaa etsii jo selkänojaa itselleen tuulivoimasta.
Kokonaiskuvaan kuuluu kuitenkin sekin, että kaiken tämän keskellä eri kunnissa pitää jaksaa ja haluta kehittää asioita ja palveluja ja olla säästämättä itseään hengiltä. Pitää varata resursseja johonkin mukavaan ja iloiseen ei-lakisääteiseenkin toimintaan. Investoidakin tulevaisuuteen, kuten Hankasalmella nyt urheilukenttään lapsia ja nuoria ja aikuisiakin liikkujia varten. Pitää turvata hyvä arki. Jotta se elinvoima ei oikeasti tuhoudu!
Kirjoitin tämän pitkän blogin, jotta avoimesti jo alkuvaiheessa talouden tasapainottamisen kohdalla kunnassa ollaan kaikki tietoisia siitä, miksi vaikeita ratkaisuja joudutaan tekemään ja aika lailla kaikkea tarkastelemaan. Yhdessä me kyllä keinot löydämme selviytyä, vaikka paljon työtä on nyt edessä. Ja sitä on edessä ympäri Keski-Suomen.
Valtiolta ei näillä näkymin ole ainakaan kunnille – ja tuskin hyvinvointialueillekaan on – lisärahoitusta luvassa, kun taloustalkoot maan hallituksellakin on käynnissä. Toisaalta viikonlopun Hesarin pääkirjoituksessa todettiin osuvasti, että ”Suomessa talouskurin palauttaminen on hyvinä aikoina poliittisesti mahdotonta, koska rahaa riittää äänestäjille jaettavaksi, ja huonoina aikoina taloudellisesti mahdotonta, koska säästöt vain pahentavat taantumia” – katsotaan mitä (taloudellisen tilanteen kannalta) huonona aikana valtaan tullut hallitus nyt sitten tekee, mutta ei odoteta sieltä pelastusrangasta. Koetetaan selviytyä omin keinoin.