Johdanto
Tämä blogi ja etenkin sen liitteenä oleva kalvosarja valtionosuuksista pyrkii osoittamaan, että valtionosuusjärjestelmä on pakko uusia. Muuten kunnat ovat paitsi täysin eriarvoisessa asemassa keskenään – niin ennen kaikkea osa niistä ei pysty enää turvaamaan esimerkiksi sivistyspalveluja tulevaisuudessa. Tämä tilanne toteutuu niin Keski-Suomessa, kuin koko maassa.
En kirjoita vain Hankasalmen näkökulmasta – vaan ennen kaikkea tarkastelen koko Keski-Suomea esimerkeissäni – ja vähän sitten koko maatakin. Tarkastelen myös vain lopputulosta, eli miten raha jakautuu nykyisessä järjestelmässä, niinkin blogista tulee pitkä. Kuntien välillä ymmärrettävästi on aiheellisiakin eroja, mutta yhtä varmasti koko valtionosuusjärjestelmä on karannut nyt kaikkien käsistä ja on epäoikeudenmukainenkin.
Sanna Lehtonen Kuntaliitosta kiteyttää nykyisen valtionosuusrahoituksen rakenteen hyvin seuraavassa kuvassa:
Kokonaisuudessaan valtionosuusjärjestelmän tavoitteena ainakin pitäisi olla kuntien vastuulla olevien julkisten palvelujen saatavuuden varmistaminen tasaisesti koko maassa siten, että kansalaiset voivat saada tietyn tasoiset peruspalvelut asuinpaikastaan riippumatta kohtuullisella verorasituksella – tämä kyseinen tavoite ei todellakaan enää toteudu nykyisellä järjestelmällä hyvinvointialueuudistuksen rahoitusmallin luomisen jälkeen.
Tämä blogini on vain pintaraapaisu asiakokonaisuuteen. Loistavaa kuitenkin on, että kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen on asettanut kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän uudistuksen valmistelua varten valmisteluryhmän toimikaudelle 31.8.2023-31.12.2025. Se osoittaa maan hallituksen oivaltaneen jo hallitusneuvotteluvaiheessa valtionosuusjärjestelmän olevan rikki.
Etenen uudistustarpeen pohdinnassa tässä blogissa neljän otsikon kautta
- Miksi valtionosuusjärjestelmä on epäoikeudenmukainen?
- Miksi valtionosuusjärjestelmän uusiminen on sitten niin hankalaa – lähes mahdotonta?
- Millä aikataululla uudistus etenee?
- Miten itse menisin uudistuksen kohdalla eteenpäin?
Jollette jaksa lukea blogiani – niin selailkaa edes tätä sen liitteenä olevaa kalvosarjaa.
(kalvosarjani luvut pohjautuvat kuntien valtionosuuksien 2024 alustaviin määriin lokakuun tilanteessa – suhteet lukujen kohdalla ja kuntien välillä eivät juurikaan ole muuttuneet, nyt kun joulukuussa on vahvistettu lopulliset valtionosuudet ensi vuodelle. Päivitän kalvosarjani joululomalla lopullisiin lukuihin – kalvosarja on siis kuitenkin nytkin hyvin kelvollinen kuvaamaan tilannetta)
1. Miksi valtionosuusjärjestelmä on epäoikeudenmukainen?
Blogini liitteenä oleva kalvosarja kuvaa mielestäni kattavasti 2024 alusta voimassa olevan järjestelmän epäoikeudenmukaisuutta. Poimitaan tuosta kalvosarjasta yksi esimerkki osoittamaan Keski-Suomen kuntien välisiä eroja valtionosuusjärjestelmässä nimenomaan kustannuserojen tasaamisen suhteen tällä hetkellä
Edellä olevat kuvat siis kuvaavat sitä, paljonko kunnat saavat 2024 valtionosuustehtäviin pohjautuvia valtionosuuksia (lokakuun valtionosuustietojen kautta) euroa / kuntalainen ja euroa / alle 20 v. kuntalainen. Eli johdannossa olleen valtionosuusrakenteen mukaisesti kyse on siitä, miten niiden lakisääteisten palvelujen tuottamisesta aiheutuvia kustannuseroja tasataan.
Yllä olevasta kuvasta on siis vähennetty pois 1) verotulomenetysten kompensaatio, jonka kautta valtio käytännössä maksaa kunnille takaisin kunnille kuuluvia verotuloja. Samoin luvusta on vähennetty pois 2) verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus, joka elementtinä tasaa valtionosuusrahoituksen kautta kuntien rahoituspohjassa verotulojen eroa kuntien välillä.
Kuten huomaatte, tilanne on todella kurja ja hurja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta kuntien välillä. Varsinaista valtionosuustehtäviin kuuluvaa rahoitusta esimerkiksi Jämsä ja Jyväskylä eivät saa ollenkaan – päinvastoin ovat sen kohdalla vahvasti miinuksella – siksi niiden on karsittava palveluja peruskouluopetuksesta alkaen ja leikattava avustuksia. Ja nuo leikkaukset kohdistuvat siis ennen kaikkea lapsiin ja nuoriin – sivistykseen ja vapaa-aikaan. Koska niistähän kunnan tehtäväkenttä nykyisin pääsääntöisesti muodostuu. Samanaikaisesti myös esimerkiksi Hankasalmi ja Joutsa ja Kyyjärvi tekevät ensi vuodelle alijäämäisiä budjetteja. Luhanka, Kivijärvi ja Viitasaari voivat taas jopa kehittää palvelujaan ja ainakin tekevät todennäköisesti ylijäämää.
Alle 20-vuotiasta kuntalaista kohden kunnilla on kuitenkin aivan samankaltainen tehtäväkenttä ja samankaltaiset vastuut – valtiolta tehtävän suorittamiseen kohdentuva rahoitus on jatkossa kuitenkin käsittämättömän erilainen kuntien välillä. Kustannuserot palveluissa kuntalaista tai alle 20 -vuotiasta kuntalaista kohden eivät enää missään nimessä ole suuria kuntien välillä (kun sote-palvelut ovat siirtyneet kunnilta hyvinvointialueille), mutta kuntien rahoituspohjan erilaisuus on oikeasti valtava. Siksi kuntien veroprosentit vaihtelevat kohta yli 10 % kuntaverosta alle 5 %:n verotukseen. Ja silti edelleen korkeimpien veroprosenttien kunnat ovat pahimmassa pulassa yhä taloutensa kanssa.
Kuvataan asiaa vaikkapa kuvalla, joka osoittaa, kuinka paljon Hankasalmi asukasta kohden laittaa perusopetukseen suhteessa muihin kuntiin ihan jo lain edellytysten vuoksi. Perusopetus kun on kuntien suurin yksittäinen kuluerä nyt ja keskeisin lakisääteinen tehtävä.
Valtionosuusjärjestelmä on yksiselitteisesti rikki. Hankasalmella perusopetuksen kustannus ei todellakaan poikkea muista Keski-Suomen kunnista tai kunnista ylipäätään, mutta me emme juurikaan saa sen toteuttamiseen mitään rahoitusta jatkossa valtionosuusjärjestelmän kautta. Syynä siihen on se, ettei rahoitus käytännössä perustu oikeasti mitenkään kuntien nykyiseen tehtäväkenttään, vaan pohjautuu menneeseen ja aika pitkälti sote-kustannusten rahoitukseen. Kuntaliitoksilla ei rikkoutunutta järjestelmää ehjäksi saada.
Ja ne sotemenot Hankasalmella juuri ennen hyvinvointialueuudistusta, kun käväisivät poikkeuksellisen korkealla tasolla, niin nyt nuo kaksi vuotta leikkaavat lähes koko sivistykseen kohdentuvan valtionosuuden pois, jos asiaa yksinkertaistaa. Ja mitään ylimääräistä emme juurikaan tehneet. Noudatimme vain hoitajamitoitusta vanhuspalveluissa ja maksoimme erikoissairaanhoidon maksut.
Valtiovarainministeri Riikka Purra totesi lehtitietojen mukaan taannoin hyvinvointialueuudistuksen olevan ”sysipaska uudistus”. Hyvinvointialueille annan itse vielä mahdollisuuden onnistua, vaikken kyllä vielä ainakaan voi väittää ministerin olevan aivan väärässä niidenkään kohdalla. Mutta kuntatalouden rahoituksen näkökulmasta valtiovarainministeri olisi voinut uudistuksen rahoitusmallista kuntien, valtion ja hyvinvointialueiden välillä todeta paljon pahemminkin.
Näytän vielä yhdellä kuvalla kuntien välistä eroa ensi vuonna valtionosuuksien suhteen. Eli sama vertailu alle 20-vuotiaisiin kuin edellä niin, että siihen on yhdistetty mukaan isoja kaupunkeja muualta Suomesta
Kouvola kuvaa hyvin esimerkkinä tässä sitä, että koko Kymenlaakso on ”konkurssissa”, jos mitään uudistusta nyt syntyneeseen valtionosuusratkaisuun ei tehdä. Kouvola ja Hamina maksavat kaikki valtionosuuserät huomioiden jo nyt valtionosuuksia konkreettisesti omasta kassastaan valtiolle päin (siis vaikka huomioon otettaisiin verotulotasaus ja veromenetysten korvaus) eikä Kotkakaan kaukana samasta kohtalosta ole. Mikkeli on hyvä kuvaamaan koko Etelä-Savon kokonaistilannetta, joka on tällä hetkellä ehkä toiseksi heikoin koko Suomessa – eikä uudistus Savonlinnaa Mikkeliä paremmin kohtele.
Mutta kolmanneksi kurjin tilanne on rahoituksen suhteen sitten jo Keski-Suomessa, vaikka maakunnan pohjois-osassa tilanne lähinnä sote-siirtoerien vuoksi onkin hyvä – Jämsä ja Jyväskylä ovat kaupunkivertailussa esimerkiksi eniten tilanteesta kärsivien kuntien joukossa.
Palautetaan siis mieleen tämä tiivistys valtionosuuksien rakenteesta:
Yllättäen kaikkein eniten sekaisin rahoitusjärjestelmässä hyvinvointialueuudistuksen vuoksi on nyt tuon edellisen kuvan osio 1. Kustannuserojen tasaus. Jos sitä ei pystytä rukkaamaan kuntoon, niin koko Suomi niin alueiden sisällä kuin niiden välillä eriytyy pahasti ja hallitsemattomasti. PISA-tulosten parannusta halki Suomen on turha esimerkiksi odotella, jos suomenkielisen koulutuksen kehto Jyväskyläkin joutuu supistamaan kouluissa tuntikehykset minimiin ja lopettamaan kaiken kehitystyön. Kulttuurin ja liikunnan säästöistä puhumattakaan.
Ja kyse ei siis ole vain käsittämättömäksi vaikutuksiltaan muodostuneista ns. sotesiirtoeristä, joihin tulen tässä blogissa kohta. Vaan ne huomioimattakin ovat erot peruspalvelujen valtionosuuksissa, joiden pitäisi lähtökohtaisesti vain tasata kuntien kustannuseroja palveluissa, kuntien välillä todella suuria. Nehän osoittaisivat, ettei Jämsässä sivistyspalveluja tarvita tosiaan ollenkaan, eikö niin? Niin ainakin konkreettisesti rahoituksessa toteutuvien lukujen kautta on pääteltävissä.
Kyse ei siis ole vain siis siitä, että laskennalliset sote-siirtoerät, olisivat kunnille hyvin erisuuruiset. Ja että ne – ja vain juuri ne – rikkoisivat valtionosuusjärjestelmän toimivuuden. Ongelmat ovat paljon suurempia.
Mutta kyllä ne sotesiirtoerätkin sitten melko hurjasti ongelmaa kuntien nykyisten tehtävien rahoittamisen kohdalla lisäävät. Ne puolestaan sitten poikkeavat kuntien välillä seuraavasti Keski-Suomessa (osa voittaa – osa häviää – ja lopputulos on kuntien nykyiseen tehtäväkenttään nähden kauniisti sanoen mielivaltainen):
Luvut tuossa edellä olevassa kuvassa taas euroa/kuntalainen.
Kaiken edellä kirjoittamani perusteella voisi kuvitella, että valtiovarainministeriön työryhmä järjestelmän uusimista pohtiessaan käynnistäisi homman pohtimalla, miten suurimmat rakenteelliset ongelmat valtionosuusjärjestelmässä korjataan. Miten rakennetaan oikeudenmukainen ja kestävä kivijalka kuntien rahoitukselle. Mutta tätä ei ehkä uskalleta/haluta nostaa agendalle, vaan työ on käynnistetty pohtimalla kuntien välistä tulonpohjan tasausta. Sitä osaa valtionosuusjärjestelmässä, joka ei sinällään ole rikki, vaan mihin kuntien välillä on erilaisia mielihaluja. Eli järjestelmän osa kaksi on otettu kuntien väliseksi riitakapulaksi heti kärkeen. Nähtäväksi jää, pohditaanko ratkaisuja kustannuserojen tasauksen korjaamiseksi lopulta ollenkaan, kun saadaan myrsky aikaiseksi tulopohjan tasauksen kohdalla.
Mistä tulopohjan tasauksessa sitten on kyse?
Lähtökohtaisesti siis kuntien verotuloja tasataan valtionosuusjärjestelmän kautta. Ja tästä pääsenkin blogini otsikkoon kaksi sujuvasti
2. Miksi valtionosuusjärjestelmän uusiminen on sitten niin hankalaa – lähes mahdotonta?
Tasaus
Uudistamisprosessi on hankalaa ennen kaikkea siksi, että ”saavutetuista eduista” halutaan toki pitää kiinni. Ja toisaalta varmasti jokainen nyt valtionosuuksia enemmän saava kunta kokee niihin jossain määrin ainakin olevansa oikeutettu. Olen itse viime päivinä pysähtynyt pohtimaan sitä, kuinka tarkoituksenmukaista tai tarkoituksenhaluista oli aloittaa valtionosuusjärjestelmän uudistamisen pohtiminen VM:n työryhmässä verotuloihin perustuvasta valtionosuuden tasauksesta – tulopohjan tasauksesta. Ainakaan nykyinen tilanne ei helpota valtionosuusjärjestelmän kivijalan (kustannuserojen tasaaminen) korjaamista, kun melkoiseen pattitilanteeseen ajaudutaan tulopohjan tasauksen kohdalla.
Loogisintahan helposti ajatellen olisi, jos tulopohjan tasauksessa olisivat mukana kaikki verolajit ja sitten etsittäisiin oikeudenmukainen tasauksen taso. 2010-luvun alussa kiinteistövero kuitenkin tiputettiin kokonaan pois tasauksen tarkastelun piiristä ja nyt sitten hyvinvointialueuudistuksen rahoitusmallin yhteydessä se taas 50 %:n osuudella palasi mukaan ja samalla rukattiin tasausrajoja jne. Voimalaitosten kiinteistövero jätettiin kuitenkin ulos valtionosuuden tasauksen määrän tarkastelusta.
Ymmärrän tuulivoimakuntia siinä, että he vastustavat sitä, että tuulivoimalaitosten kiinteistövero tulisi tasauksen määrittelyn piiriin. Käytännössähän pieniä kuntia, joiden alueella on suuria autioita alueita, on ”ostettu” valtion toimesta innokkaiksi tuulivoiman kaavoittajiksi niistä koituvalla merkittävällä verohyödyllä. Kuvaavaa onkin, kuinka aivan avoimesti nyt kuulee Kuntaliiton tilaisuuksista näiltä kunnilta puheenvuoroja, että yhtään tuulivoimapuistoa ei synny lisää, jos tuulivoima tulee osaksi tasausjärjestelmää. Oikeasti siis näin. Vihreän siirtymän edistäminen on aika lailla rahaan sidottu, vaikka juhlapuheissa ja tuulivoimapuistojen valmisteluteksteissä vähän muillakin seikoilla koetetaan niitä kunnissa perustella.
Toisaalta kun taloudellinen hyöty tuulivoimasta on osalle kunnista erittäin merkittävä, niin onhan se johtanut siihen, että jotain tuulivoimahanketta vastustavat ovat kyseisessä kunnassa heti helposti häirikön maineessa. Usein niin paljon myllyjä kuin vain mahdollista halutaan kaavoittaa – etäisyys lähimpään asutukseen koetetaan puristaa niin minimiin kuin mahdollista, eikö niin.
Kirjoitan tuulivoimasta oman blogin tammikuussa. Se on hyvin mielenkiintoinen kokonaisuus kuntanäkökulmasta, kun sitä pääsee tarkastelemaan sellaisen kunnan johdosta käsin, minne ei ainakaan nykyselvittelyillä voi syntyä merkittävän kokoisia tuulivoima-alueita.
Nyt kuitenkin lyhyesti valtionosuusjärjestelmän uusimisen näkökulmasta totean, että jossain määrin hyvän hallintotavan luottamuksensuoja periaate rikkoontuisi, jos tuulivoiman kiinteistövero kokonaisuudessaan tulisi tasausjärjestelmän piirin ainakaan kovin nopealla aikataululla. Monet kunnat ovat kaavoittaneet merkittäviä alueita tuulivoimalle tietyn tuotto-olettaman perusteella. Ei sitäkään oikeudenmukaisuuden näkökulmasta saa jättää huomiotta.
Mutta taas toisaalta, kun esimerkiksi yhteisövero ja tulovero ovat tasausjärjestelmän piirissä kokonaan ja yritysten kiinteistöt puoliksi…, niin aika lailla outoa on sekin, jos tuulivoiman verotuottoja ei huomioida tasauksessa ollenkaan – etenkin, kun tuulivoimakunnat kaikki saavat tasausta valtionosuuksissaan noiden muiden seikkojen vuoksi.
Käytännössä ollaan siinä vaiheessa, että laajaa yhteistä kantaa tuskin tasausjärjestelmän kohdalla syntyy. Jakolinjat ovat helposti mustavalkoisia – mutta katsotaan löytyykö ratkaisu niin, että voimalaitokset osin olisivat tasauksen piirissä – se oikeasti olisi koko kokonaisuus tuulivoiman ympärillä huomioon ottaen ehkä se oikeudenmukaisin malli. Ja eteenpäin tästä kysymyksestä olisi päästävä, jos oikeasti kunnollinen uudistus koko valtionjärjestelmästä aiotaan aikaan saada.
Kuntaliitolle huikea kiitos siitä, että se joulun alla julkaisi tasausjärjestelmän simulaattorin, jolla voi leikkiä nykytilanteen kautta peilaten, mitä muutoksia mikäkin muutos tasaukseen aiheuttaisi.
Siihen simulaattoriin pääset tästä.
Sotesiirtoerät
Yhtään helpommaksi valtionosuusjärjestelmän muuttaminen ei kyllä muutu, kun edetään ns. sotesiirtoeriin. Keski-Suomen maakuntana on helppo olla sitä mieltä, että niiden vaikutus ainakin vaiheittain pitäisi poistaa kuntien valtionosuuksia määrittelemästä. Niillä ei ole mitään tekemistä kuntien nykyisen tehtäväkentän kanssa.
Keski-Suomi nimittäin menettää niiden kautta vuositasolla yli 30 miljoonaa euroa kuntarahoitusta – ja jos VM:n esittämä lisävaltionosuusleikkaus tulee, niin menetys on jo yli 50 miljoonaa euroa. Mutta Keski-Suomessakin noin puolet kunnista (pääsääntöisesti pieniä) hyötyvät sote-eristä – Luhanka jopa toiseksi eniten koko Suomessa. Lähes kaikki kaupungit Keski-Suomessa taas ovat ”kärsijöiden” joukossa.
Sotesiirtoerien kohdalla uudistuksessa tuskaa aiheuttaa se, että kunnilla on tämänkin erän kohdalla eri intressit. Osa on oikeasti tuottanut sote-palvelujaan tehokkaasti ja kokee ansaitsevansa sote-uudistuksen kautta syntyneen rahoitusjärjestelmän palkkion siitä itselleen (pienempänä valtionosuusleikkauksena hyvinvointialueelle) ja ylipäätään laskentakaava tämän rahoituserän kohdalla on haastava. Suurin tuska uudistaa järjestelmää tämän erän kohdalla on kuitenkin sitten vielä raha – jos siis ei oikeasti uusita koko järjestelmää, vaan kaikkia näitä sen osia tarkastellaan erikseen.
Valtionosuusjärjestelmäuudistusta tehdään valtion puolesta kustannusneutraalisti. Yhtään euroa ei ole tarkoitus kohdentaa kunnille lisää nykyiseen. Valtio perii tämän valtionosuuserän kohdalla jo nyt kokonaisuudessaan kaikki kunnat yhteen laskien yli 300 miljoonaa euroa kunnilta itselleen ja mahdollisen lisävaltionosuusleikkauksen jälkeen yli tuplaten – joten sote-erien negatiivista vaikutusta osalle kunnista on minusta mahdoton poistaa, jos kustannusneutraalisuudesta pidetään kiinni ja valtionosuusjärjestelmää tarkastellaan vain aina osittain.
Peruspalvelujen valtionosuuden pohja ja OKM:n VOS
Edellä jo kuvasin sitäkin, kuinka sekaisin varsinainen kustannuserojen tasaus – peruspalvelujen valtionosuus on. Myös siihen suuresti vaikuttaa se, ettei sitä järjestelmän osana ole luotu kuntien sivistyspalvelujen kustannuksia tasaamaan, vaan se on myös jäännettä ajalta, jolloin sote oli kuntien päätehtävä.
En oikein itse usko, että järjestelmä tältä osin on korjattavissa, vaan koko järjestelmä verotusta myöten pitäisi räjäyttää ja luoda kokonaan uusi kuntien tehtäväkenttään pohjautuva kustannuserojen tasausmalli. Sitä ei muutamassa kuukaudessa noin vain tehdä – ja koska kuntien tulopohjat muuttuisivat tällaisen tarkastelun myötä suuresti, niin hieman epäilen kaikkien haluja prosessiin.
3. Millä aikataululla suunniteltu uudistus etenee?
Lähtökohtaisesti aikataulu on seuraava – keväällä jää nähtäväksi, miten toteutuu. Koska blogi on ollut jo sangen pitkä, niin kuvaan aikataulua vain kahdella kuntaliiton laatimalla kuvalla.
4. Miten itse sitten menisin uudistuksen kohdalla eteenpäin?
Ehdottomasti pitäisi ottaa ensin tarkasteluun valtionosuusjärjestelmässä sotesiirtoerien vaiheittainen poisto tai ainakin niiden vaikutusten supistaminen. On käsittämätöntä, jos kahden satunnaisen vuoden sotemenot ja kunnan muu talous noina vuosina, vaikuttaa pysyvästi kuntien mahdollisuuteen huolehtia kouluista, liikunnasta, kulttuurista ja kunnan muusta elinvoimasta.
Toinen tärkeä asia olisi korjata peruspalvelujen valtionosuuden pohja kuntoon (siis se perusosa, jossa ei mukana ole verotulojen tasaus ja sote-siirtoerät). Myös kuntien valtionosuuksien pohja kustannuserojen tasaamiseen on siis tällä hetkellä rikki ja se ei saa jäädä sen jalkoihin, että nyt kinastellaan tasauksen piirin kuuluvista veroista ja kohta sitten sote-siirtoeristä. Peruspalvelujen valtionosuus ja OKM:n opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuus olisi varmasti järkevää yhdistää ja tarkastella syntyvälle kustannuserojen tasaamiseen tähtäävälle oikealle valtionosuusjärjestelmälle sellaiset kriteerit, että ne oikeasti mittaisivat kuntien lakisääteisten palvelujen tuottamisen kustannuseroja ja mahdollistaisivat ympäri Suomen oikeudenmukaisen rahoituksen esimerkiksi lasten ja nuorten opetukseen ja harrastamiseen. Olen aika vakuuttunut, että pitäisi luoda kokonaan uusi järjestelmän pohja – nykyistä voi olla mahdoton korjata.
Ja sitten kolmanneksi voisi toimivaan kustannuserojen tasaamiseen yhdistää oikeudenmukaisen tulopohjan tasauksen. Ja minun järjestelmässäni verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus voisi rakentua hyvin pitkälti nykyisestä mallista – kuitenkin niin, että myös voimalaitosten kiinteistövero huomioitaisiin 50 % osuudella tasausta valtionosuuksissa määriteltäessä. Tällöin tuulivoimakunnat saisivat oikeudenmukaisesti merkittävästi taloudellisista hyötyä itselleen maisemahaittoja ja vaikkapa purkukustannusriskejä aiheuttavista voimaloista. Mutta toisaalta harkinta voimaloiden kaavoittamisen suhteenkin kasvaisi, kun niiden rakentamista ei enää markkinoitaisi päättäjien mieliin lauseilla ”kohta voidaan puolittaa kuntavero” jne. Kirjoitin tuulivoimasta jo edellä otsikon ”2) miksi uudistaminen on hankalaa” kohdalla – ja teen tuulivoimasta ja omasta näkemyksestäni sen suhteen oman blogitekstinsä tammikuussa, siksi nyt vain lyhyesti tiivistän.
Minusta valtionosuusjärjestelmän uusimisen prosessi ei edes olisi mahdoton ja vaikea, jos yhteinen tahto löytyisi. Mutta se on helppoa sanoa sellaisen kunnan kunnanjohtajana, jolle melkein mikä vain muutos nykyiseen järjestelmään on eurojen muodossa positiivinen. Ymmärrän hyvin, että vaikkapa Luhangan Tuomo tai Viitasaaren Helena eivät voi osaavina kollegoina olla kuitenkaan kaikesta kanssani samaa mieltä.
Kuntaliiton kivulias ja välttämätön rooli on nyt johtaa kuntien puolesta valtionosuusjärjestelmää kohden yhtä tavoitetta – joka siis on mielestäni oikeudenmukaisuus kuntien rahoituksessa. Jos uudistus ei kustannuserojen tasauksen kohdalla liikahda eteenpäin (peruspalvelujen valtionosuus ja sote-siirtoerät), niin radikaalein malli olisi tietysti sitten se, että kasvatetaan kuntien osuutta verotuotoista ja hoidetaan tulopohjan tasauksen kautta kunnat kohtuullisesti samalle viivalle – ja luovutaan täysin rikki olevasta kustannuserojen tasausmekanismista kokonaan. Tätä kun tuskin kuitenkaan halutaan (olisi esimerkiksi Lapin kunnille opetustoimen haasteiden edessä kohtuuton jo pelkän asukastiheyden ja pitkien etäisyyksien vuoksi) – niin eiköhän halua uudistamiseen löydy.
Itse olen ilmoittautunut mukaan Kuntaliiton ns. ”Uudistajaryhmään”, jossa yhdessä pyrimme valtionosuuksiin perehtymään ja luomaan keinoja edetä uudistuksessa. Sparraamme VM:n ryhmässä olevia Kuntaliiton edustajia. Valitettavan poteroissa helposti kunnissa kuitenkin oman edun edessä ollaan – tai ainakin sellainen kuva on itselleni välittynyt.
Keski-Suomessa sen sijaan keskustellaan kunnanjohtajakokouksessa avoimesti asioista ja koetamme ymmärtää toistemme näkökantoja. Tämän blogin liitteenä olevan kalvosarjankin (joka siis on yhdestä näkökulmasta tiivistys järjestelmästä ja vain yksi tapa kuvata sitä) olen laittanut kaikille maakunnan kollegoillekin. Katsotaan, pystyisimmekö me maakuntana, jossa nykyinen järjestelmä kohtelee kuntia hyvin eri tavoin, löytämään sellaisia ratkaisuehdotuksia, joita voisimme viedä koko maan tasollekin pohdintaan.
Se tavoite meillä kaikilla pitäisi olla, että valtionosuusjärjestelmä varmistaa elinvoimaisten kuntien vastuulla olevien julkisten palvelujen saatavuuden tasaisesti koko maassa siten, että kansalaiset voivat saada tietyn tasoiset peruspalvelut asuinpaikastaan riippumatta kohtuullisella verorasituksella. Eli vain se, että valtionosuusjärjestelmä vastaa tarkoitustaan. Sen ei tarvitse pelastaa taloudellisia kriisikuntia kuntaliitokselta – mutta oikeudenmukainen järjestelmän tulisi olla.
Liite PDF: